sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Asioita ajasta ja muutoksista

 Heippa taas!

Elämä on välillä vähän hassua. Tuntuu kuin olisi hurjan kiireistä eikä aika riitä mihinkään, ja silti samaan aikaan ei tapahdu yhtään mitään. Tämä on vähän sellaista aikaa. Ihan niinkuin siinä memessä, jossa elämä on kuin Rihannan kappale - "work work work work work", ja muuta en oikein ymmärrä. Pidän työstäni, mutta joskus tuntuu kuin en muuta tekisikään. :D



Viime aikoina aikaa on kulunut aika paljon tämän kodin laittamiseen. Olemme siivoilleet ja järjestelleet täällä kotona aika paljon, ja viimeisiä tauluja ja säilytysratkaisuja on hankittu oikein urakalla. Arkea helpottamaan hankimme robotti-imurin! Olin aluksi aivan koko robottia vastaan, mutta voin todeta sen olleen aikamoinen pelastus. Kallisarvoista aikaa jää nyt enemmän muuhun arki-iltaisin.


Ystävällämme oli syntymäpäivät, ja kävimme juhlistamassa niitä viime viikonloppuna drinkkien merkeissä. Cocktail Companyssa tietää aina saavansa erikoisempia, mutta joka kerta yllätyksellisen hyviä juomia. Tänä viikonloppuna lähdimme ihan baariin asti tanssimaan, mutta outoja kun olemme, on illan kohokohta aina aamuyöstä syöty roskaruoka.

Baarissa tanssimisesta otan pienen aasinsillan muuhun tanssiin. Niin, minähän en ole taas kuukauteen käynyt tanssitunneilla. Tai oikeastaan yhdellä viikolla tunteja ei ollut hiihtoloman takia, ja pari tuntia meni harakoille käytännön järjestelyjen vaikeuksien takia. Tällä viikolla en mennyt ihan vain siksi, että työpäivä venähti pitkäksi, töiden jälkeen oli nälkä eikä kotona ollut mitään valmiina, joten ruokaahan siinä piti ruveta laittamaan ja syödäkin piti. Vatsa täynnä istuin keittiön pöydän ääressä, aikaa balettitunnin alkuun oli puoli tuntia ja ajattelin "ihan sama".

Elämässä on kai menossa jonkinlainen taitekohta. Pitäisi uusia kamalasti asioita. Vaatekaappi kävi läpi suuren muodonmuutoksen, kun kaikki risat, vanhat ja pieneksi käyneet vaatteet lensivät hevonkuuseen. Itkun saattelemana toki, kun viime kesänä ostamani ihanat farkkushortsit eivät mahtuneet enää vyötäröltä kiinni ja luopuahan niistä piti. Pitäisi oikeasti tehdä jo asialle jotain, mutta lykkään sitä aloittamista aina vain kun tiedän, miten vaikeaa se on.

Vanha ruttana automme (vuosimallia -97) tuli tiensä päähän, ja allamme on ollut kuukauden verran ihan uusi tehdastuore kaunotar. Jotenkin tuntui isolta muutokselta, suurelta sitoutumiselta ostaa uusi auto. Mutta sellaista se kai on, kun elämä asettuu uomiinsa ja ihmiset kasvavat aikuiseksi. Tuntuu oudolta. Pelottavalta, mutta mukavalta.

Ison askeleen otin myös eilen - kävin kampaajalla ja leikkasin hiukset. Olen jotenkin lykännyt huonokuntoisten hiusteni leikkaamista, koska inhoan muutoksia. Saatan kuulostaa vähän eräältä sketsihahmolta, mutta pitääkö asioiden aina muuttua? :D Jotenkin olen pitänyt niistä harvoista hiuksistani kynsin ja hampain kiinni. Silti heti leikkaamisen jälkeen uusi look tuntui ihan omalta. Välillä pitää vain uskaltaa.


Tämä taisi olla jotenkin itselleni epätyypillinen postaus. Tavallisesti avaudun harvemmin mistään omista asioistani muuten kuin melko ympäripyöreästi. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Nyt koin, että voisi tehdä hyvää pukea tämän stressaavan ajanjakson tunteet ja ajatukset sanoiksi. En kirjoita päiväkirjaa, mutta tämä blogi on ehkä vähän sama asia.


Tähän loppuun laitan vielä kevennykseksi kuvan näistä LUSH- ostoksista. Ihania, ihania asioita. :)

Seuraavaan kertaan, muistattehan rentoutua ja hemmotella itseänne ja muistakaa: turhia ei kannata murehtia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti