keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Matala majamme

Heippa!

Nyt olisi vihdoin aika sille anonyymin toivomalle kotipostaukselle! Olisin oikeastaan varmaan tehnyt postauksen ilman toivomistakin, mutta mukava tietää, että kiinnostuneita lukijoitakin on. :)

Astukaa siis peremmälle katselemaan kotiani!



Eteisestä peremmälle astuessa keittiö tulee heti vasemmalle puolelle käytävää. Kaikkein eniten keittiössä pidän laattalattiasta (helppo pitää puhtaana) ja hyvistä säilytystiloista! Tasotilaa leipomiselle ja ruuanlaitolle on mukavasti ja ehdottoman suuri plussa on myös iso pakastin ja jääkaappi.


Keittiöstä eteenpäin kulkiessa tulee eteiskäytävä, josta pääsee olohuoneeseen, vessaan ja yläkertaan. Kurkataan ensin olohuoneeseen :)


Oikealle seinustalle olemme laittaneet musiikkivälineet. Kitaran ei ole tarkoitus olla jatkossa tuossa kantopussissa, vaan hankin sille telineen (kunhan jaksan). Nurkassa meillä on murun valitsema keinutuoli. Heti kun selvisi, että pääsemme muuttamaan tänne hän päätti, että meille tulee keinutuoli. :D Itselläni on aivan surkea sisustussilmä. Valitsen aina kamalimmat väriyhdistelmät ja kuosit, joten tyttöystäväni on saanut päättää aikalailla koko asunnon sisustuksesta.



Tässä kodissa ihanaa on myös se, että meillä on ihan oma takapiha! Pian sitä pääsee haravoimaankin, ja jos kerkeäisin laittaa kevättä varten maahan niitä kukkasipuleita. Ostimme ne jo hyvä tovi sitten, mutta kukkapenkkiin asti ne eivät vielä ole päätyneet, haha.


Alakerran seiniltä puuttuu vielä tauluja. Haluaisin laittaa pianon yläpuolelle jotain kaunista, mutta emme ole löytäneet miellyttäviä tauluja vielä!


Tällainen pieni yksityiskohta koristaa vessan vieressä olevaa seinää. Muru löysi nuo postikortit joskus kaupasta ja hän ajatteli heti, että niistä tulisi taulut.


Tällainen on alakerran vessa :D Ihan tavallinen vessahan se vain on, mutta tuo allas on mielestäni tosi kaunis.


Mennäänkö sitten yläkertaan?



Heti portaiden yläpäässä on kylpyhuone. Myös kissan vessa on täällä yläkerran vessassa, mielestämme se oli järkevin paikka sille koko asunnossa.

Minusta on ihanaa, että meillä on oma sauna. Oli meillä sauna edellisessäkin asunnossa, mutta kokemusta on myös taloyhtiön saunavuoroista... niitä ei ole ikävä!


Edellisessä asunnossa kylpyhuoneen ongelma oli se, että suihkussa ei ollut ovia eikä edes tankoa suihkuverhoa varten, joten ihan koko kylpyhuone oli suihkun jälkeen märkä. Täällä tuota ongelmaa ei ole, koska suihkussa on nuo lasiovet! Lasiovien puhtaanapito on oma työnsä, varsinkin jos vedessä on paljon kalkkia. Saimme kuitenkin noita suihkun ovia varten hyvin toimivan vinkin - heti suihkun jälkeen ovet kannattaa vetää ikkunalastalla kuivaksi, jolloin kalkkitahroja ei kerkeä muodostumaan. Suihkussa onkin siis oma lasta ihan vain noita ovia varten :D


Kurkataanpa sitten vielä yläkerran muihin huoneisiin. Tästä yläkerran aulasta pitää mainita sen verran, että nuo taulut seinällä ovat Egyptistä tuotuja papyruksia. Kävimme viime viikonloppuna taas Ikealla shoppailemassa, ja sieltä mukaan lähti tuo isohko palmukasvi. Olisi pitänyt arvata, että se päätyy heti kissanruuaksi... Ayu on nylkenyt palmuista pienimmän kohta kaljuksi.

Tuosta kuvassa näkyvästä ovesta pääsee makuuhuoneeseen.


Makuuhuone itsessään ei ole kovin suuri, mutta sieltä pääsee parvekkeelle, ja makuuhuoneessa on myös vaatehuone. Tykkään ihan hirveästi tuosta seinän tehostetapetista! Tähän kotiin muuttaessa ostimme leveämmän sängyn, josta kissa kyllä edelleen valtaa taitavasti melkein puolet. Tuossa sängyssä yksi parhaista asioista on nuo säilytyslaatikot! Sinne mahtuu hyvin varatäkit ja -tyynyt sekä yöksi päiväpeitto ja koristetyynyt, ja tilaa jää vielä ylikin.


Muru halusi tämän taulun heti, kun näki sen. Itse olin aluksi epäileväinen, mutta se on täydellinen tuohon huoneeseen!


Viimeiseksi esittelen teille oikeastaan suosikkihuoneeni koko kodista: työ/vieras/jumppahuoneen :D


Koko yläkerran sävymaailma on aika rauhallinen. Valkoista, harmaata ja puun sävyjä. Pidän siitä, että  sävyt ovat rauhoittavia ja rentouttavia. Kotona kuitenkin haluan yleensä vain olla rauhassa, ja kirkkaat ja vahvat värit ovat tietyllä tavalla ärsyke ja saattavat aiheuttaa levotonta oloa. Alakerrassa sävymaailma on vähän lämpimämpi, mutta silti ehdottoman rauhallinen.

Yllä olevassa kuvassa on siis vierassänky ja jumppatavaroille varattu kori. Edellisessä asunnossa tilaa oli todella vähän, joten nuo jumppatavarat olivat vähän siellä sun täällä, minne vain mahtuivat. Täällä ne voivat olla siististi säilytettyinä, mutta kuitenkin helposti saatavilla :)


Rentoutumisnurkka! Säkkituoli on oikeasti aivan yllättävän mukava paikka istua ja hengailla. Välillä on mukava poltella suitsukkeita, varsinkin joogahetken päätteeksi. Laventeli on ihana tuoksu, ja haluaisin kokeilla myös vaniljan tuoksuisia suitsukkeita.


Sitten on tuo itse työtila. Oli mukava nyt panostaa parempaan työtuoliin ja itse työympäristöön. Tässä kaikenlaiset työtarvikkeet ovat käden ulottuvilla. Työskentely onnistuu helpommin, kun ympäristö on kaunis ja rauhallinen. En tiedä olenko vain vähän herkkis, mutta minun on todella vaikea keskittyä ympäristössä, jossa on paljon virikkeitä!

Tässä kodissa tunnen oloni niin kovin onnelliseksi. Pidän siitä, että asunto on sisustettu aikuiseen makuun. Minusta on ihanaa, että kissalla on tilaa olla ja leikkiä, ja että sen voi päästää takapihalle ulkoilemaan (valjaissa ja hihnassa toki). Mukavaa on myös se, että heti ulko-oven vieressä on ulkovarasto, ja autonkin saa parkkiin ihan oven eteen.

Rakastan tätä kotia aivan hirmuisesti ja toivon, että viihdyitte tällä pienellä kotikierroksella! Nähdään taas seuraavassa postauksessa :)

lauantai 24. syyskuuta 2016

Tanssikuulumisia


Heippa taas!

Miten tuntuu, että edellisestä päivityksestä on taas ihan hirveän pitkä aika? Lupasin kirjoittaa jo viime viikonloppuna, mutta tässä tämä taas nähtiin! En ole ottanut edes mitenkään erityisen paljon kuvia, joten saatte nyt tyytyä näihin kuulumisiin sekalaisten kuvien kera.


Takana on tälle syksylle nyt kaksi itämaisen tanssin tuntia ja kaksi balettituntia. Itämaisessa tanssissa käymme tällä hetkellä läpi ihan perustekniikkaa, lantion ja rintakehän liukuja, lantion ympyröitä ja pystyiskuja ja rintakehän kiertoliikkeitä. Ihan peruskauraa siis, mutta viimevuoden puutteellisen opetuksen takia noissakin on ihan oikeasti paljon työtä! Tykkään uudesta opettajasta, hän on todella sympaattinen ja maanläheinen, ja keskittyy tunnilla oppilaiden ohjaamiseen eikä itsensä peilaamiseen :D Tästä tykkään.

Baletissa meillä on todella pieni ryhmä - melkeinpä liiankin pieni! Kansalaisopistolla kun tahtoo asian laita olla niin, että jos ryhmään ei saada riittävästi väkeä, kurssia ei voida jatkaa. Nyt tuon aikuisten jatkotason ryhmän kohtalo on vähän vaakalaudalla, ja toden totta toivon, että jostain ilmaantuu vielä lisää tanssijoita!

Tässä on tämä uusi Wear Moi-puku, väri oli vähän räväkämpi kuin odotin ja helma oli hurjan lyhkäinen... kyllä minä silti aion tätä urheasti käyttää!

Opettaja on mukava, hän on taitava tanssija ja antaa paljon korjauksia ja kehuja tunnin aikana. Olemme tehneet melko vaativia sarjoja, ja tänään tunnin aluksi teimme lisäksi rankan vatsalihastreenin. Tähän mennessä opettaja on kehunut vuolaasti nilkkojani (!) ja piruettejani (!!), ja olen saanut todella paljon hyviä huomioita ja neuvoja.


En tiedä vielä, teemmekö kärkitossuilla tunneilla mitään. Voisihan sitä taas toivoa, ainakin aikaisempina vuosina opettajat ovat opettaneet kärkitanssia kun sitä on pyytänyt.  Sitä ennen pitäisi käydä ostamassa taas uudet tossut. En tiedä mikä nykyisissä tossuissa on vikana... tossujen pohja on ihan priimakunnossa, mutta tossujen kärjet ovat ihan pehmeät! Niihin ihan uppoaa sormi, kun niitä kokeilee painaa kevyesti. Ja huvittavintahan tässä on se, että niitä on käytetty tunnilla ihan vain muutaman kerran! Minusta nykyiset tossut ovat ainakin aavistuksen liian leveät, saattavat olla vähän liian isoa kokoakin. M-vahvuinen pohja on varmasti ihan riittävän hyvä, mutta en oikein tiedä olisiko tuo vamppi edelleen liian matala, jolloin taipuminen tapahtuu varpaiden nivelistä eikä nilkoista. Äh, en tiedä, pitää käydä sovittamassa uusia tossuja!


Tänään ennen balettia kävimme murun ja siskontyttöjen kanssa uimassa! Tuntuu, että koko viikko on ollut täynnä puuhaa, ja huomennakin olemme melkein koko päivän menossa (haha, shoppailua tiedossa, mitäpä muutakaan...). Eikö muuten olekin ihastuttava maisema tuossa yllä olevassa kuvassa? Tämä on ehdottomasti yksi parhaista asioista tässä uudessa kodissa - asumme nimittäin käytännössä järven rannassa! Mutta, kodista on tulossa postaus myöhemmin :)

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Ihana, ihana syksy

 Heipä hei!

Pidinhän jopa sanani, kun lupasin että tekisin uuden postauksen vähän nopeammalla tahdilla kuin viime aikoina. :D Elämään kuuluu oikeastaan paljon kaikenlaista tällä hetkellä!



Olen piirrellyt aika paljon enemmän kuin tavallisesti. Tässä yksi työ, johon olen ihan tyytyväinen (vaikka toivoisinkin, että olisin taitavampi tekemään lyijykynätöitä). Meille asuntoon lensi sisälle neitoperhonen, ja inspiroiduin siitä!


Muutimme jo tovi sitten uuteen asuntoon, ja pienimuotoisissa tupareissa (eli käytännössä herkuttelimme muuttoapulaisten kanssa) söimme sushia. Ja olihan se hyvää! Tuntuu aivan ihanalta asua täällä uudessa kodissa - reilun kolmenkymmenen neliön luukusta yli kahdeksankymmenen neliön kotiin muuttaminen tuntuu kovin ylelliseltä. Tuntuu, että tätä tilaa olisi vaikka muille jakaa :D



Turha varmaan mainitakaan, kuinka paljon Ayukin on nauttinut tilasta ja omasta takapihasta! Olemme päässet jo leikkaamaan nurmikkoa ja siivoamaan etupihaa, tällaista se elämä on, kun asuu maan tasalla. Muutenkin, olo on taas niin onnellinen. Elämä hymyilee!


Kävimme viikonlopun verran maalla äidin ja isän luona. Ennen reissuun lähtöä värjäsin muuten hiuksetkin. Taitaahan se vain olla niin, että tummat hiukset pukevat minua paremmin kuin vaaleat!



Kävimme retkellä äidin ja isän mökkirannassa, kalastimme, paistoimme lettuja ja makkaraa ja rakensimme kaarnaveneitä. Maalla on niin ihanaa, kun ei välttämättä tarvitse edes harjata hiuksia koko viikonloppuna!


Ja ah, kaikkihan tietävät, kuinka rakastan syksyä. Syksy tarkoittaa aina uusia asioita, kuten nytkin. Uusi asunto, uudet hiukset, ja uudet harrastukset! Viime viikolla alkoivat kitaratunnit. Päätin vihdoin mennä kitarani kanssa tunnille, sillä tuntui, etten oikein yksinäni edennyt soittamisen kanssa mihinkään. Nyt olen saanut jo paljon eväitä soittamiseen, enkä voisi olla tyytyväisempi. Lauantaina alkavat myös pianotunnit! Pianon kanssa on ollut vähän sama ongelma kuin kitaran kanssa: osaan kyllä jotain, mutta jään helposti sille mukavuusalueelle ja soittelen sitä, mitä osaan.  Nyt kun saan taas opetusta, voin odottaa jonkin asteista kehitystä sentään!

Musiikkiharrastusten lisäksi myös kauan odotetut tanssitunnit alkavat! Käyn nyt kerran viikossa itämaisessa tanssissa. Valitsin ihan eri tanssikoulun täksi vuodeksi. Viime vuosi oli niin hankala niiden kansalaisopiston tuntien kanssa, ne aiheuttivat enemmän mielipahaa kuin mielihyvää, joten opettajan ja ryhmän vaihtaminen tuntuu virkistävältä ajatukselta. Itämainen tanssi alkaa jo huomenna, ja balettia joudun odottamaan lauantaihin asti.

Baletissa päädyin kansalaisopiston tunteihin. Minusta on ihan ok, että balettia on kerran viikossa. Tein myös hauskan havainnon, tänä vuonna kansalaisopiston baletin opettaja on sama kuin paikallisessa balettikoulussa. Saan siis oikean tanssikoulun tasoista opetusta halvempaan hintaan siellä kansalaisopistolla! (Tai no, tämä on nyt ainakin se oletus.) Uusi opettaja jännittää vähän, mutta kyllä se siitä. Toivon, että ryhmä on pienehkö, jotta saisin paljon neuvoja ja korjauksia :D


Ehdin sairastaa tässä lyhyen flunssankin. Teetä join litratolkulla, ja yskästä, kuumeesta ja niiskuttamisesta on jäljellä enää se yskä. Onneksi pahin ehti mennä ohitse ennen tanssikauden alkua!


Minä en ole muuten ainoa meidän taloudessa, joka aloitti soittotunnit. Murmeli sai nyt toteutettua pitkäaikaisen haaveensa, eli huilun soittamisen! Eilen oli hänen ensimmäinen huilutuntinsa. Kokeilin minäkin tuota huilua, mutta siitä on kyllä älyttömän vaikeaa saada mitään ääntä ulos :O Mutta, kyllä se siitä pikkuhiljaa!

Tässäpä näitä kuulumisia tältä erää, seuraavan kerran päivittelen varmaan viikon tanssituntien jälkeen :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Rodos, osa 3

Viimeinkin sain sitten aikaiseksi tehdä tämän viimeisen lomapostauksen (eihän siitä lomasta olekaan kuin jo yli kuukausi aikaa...). On ollut ihan hirveästi tekemistä, mutta siitä lisää myöhemmin! :) Nyt palataan vielä kerran lomatunnelmiin.

Torstaina lähdimme käymään retkellä Lindokselle! Lindoksella kaikki talot ovat valkoisia, ja niitä ei saa maalata, sillä kaupunki on Unescon maailmanperintökohde!


Lindos kauempaa mäen päältä. Jäimme bussilla hieman kauemmas kylästä, koska siellä ei voi kulkea autolla.







Koska kylässä ei voinut liikkua autoilla tai oikein millään muullakaan kulkupelillä, aasit olivat "Lindoksen takseja". Kävi sääliksi aasi-reppanoita, emmekä ostaneet taksikyytiä, vaan kiipesimme ylös akropolikselle ihan omin jaloin!


Lindoksella oli myös upea ranta, mutta sinne emme ehtineet!






Lindoksella turisteja (ja miksei paikallisiakin!) hemmoteltiin ihanilla crepeillä, tuoreella appelsiinimehulla ja pienillä kahviloilla. Paikassa, jossa kävimme myytiin niin mielettömän hyvää kreikkalaista jugurttia, etten ole koskaan ennen maistanut mitään niin hyvää!






Kylän yllä kohosi akropolis, eli tuollainen linnavuori. Lindoksen akropolis on 1500 vuotta vanhempi kuin Ateenan akropolis! Sisäänpääsymaksu oli 12 euroa henkeä kohti, ja linnan raunioiden tutkiskelu oli kyllä koko rahan arvoinen kokemus. Näkymät vuoren päältä olivat huikeat!


Tähän väliin hauska muisto tuolta reissulta: en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta tässä kuvassa katselen noita ikoneita aivan mielissäni, koska juuri tuon hyllyn edessä puodin ilmastointi oli parhaimmillaan. :'D


Reissussa saimme kissakaverin, Misun. Se oli söpö, ja tiesi aivan takuulla kuinka turisteilta saa parhaiten kerjättyä ruokaa!


Torstaina illalla päätimme vielä lähteä kaupungille. Päädyimme paikkaan nimeltä Alkionis, ja voin sanoa, että siinä paikassa palvelu kyllä pelaa! :) Henkilökunta oli aivan super ystävällistä, vaikka paikka oli joka ilta aivan täynnä ja kiirettä varmasti piisasi.


Otimme vain hieman rasvaista ja suolaista purtavaa kaveriksi, koska se, mitä varsinaisesti menimme hakemaan...


 ...oli kahden litran cosmopolitan. Kyllä, kaksi litraa. Tuohon drinkkiin oli laitettu varmaan kaikki mahdolliset koristeet! Ja kun kahteen pekkaan joimme tuon (emme kyllä jaksaneet kokonaan), niin viereisen pöydän pariskunnalla oli hieman naurussa pitelemistä, haha :D Oikeasti, söin nuo ananas-koristeetkin.

Hotellille palatessa meitä oli vastassa ikävä yllätys - torakka. Yksinäinen torakka kökötti ulko-oven lähellä lattialla, ja minä vielä luulin sitä heinäsirkaksi! Hyi että, torakat ovat kyllä niin ällöttäviä. Perjantaiaamuna yksi torakka räpiköi selällään makuuhuoneemme lattialla, ja myöhemmin näimme niitä vielä kaksi kappaletta. Ne tulivat ulkoa hotellihuoneen sisälle, koska ulko-oven alaosassa oli rako. Enempää emme niitä nähneet, mutta voin sanoa, että matkalaukut ja vaatteet tutkittiin hyvin tarkasti tuon torakkahavainnon jälkeen. Onneksi murmeli oli pitänyt huolen siitä, että molemmat laukut olivat aina kiinni, nostettuina johonkin ylemmäs ja kaikissa huoneissa oli ihan aina valot päällä!



Perjantaina vietimme aamu- ja iltapäivän altaalla. Tämä olisi viimeinen kokonainen päivämme Rodoksella.


Kävimme altaalla loikoilun jälkeen vielä uudestaan siellä kala-spassa, ja sitten lähdimme taas Rodoksen vanhaan kaupunkiin. Kävimme siellä museossa!

"Voldemort-galleria". Kaikilta puuttui nenät.





Saatoin nauraa tälle ihan vähän. :D Jotenkin niin random.


Ehh, ainoa järkevä(hkö) kuva tuon päivän asusta, joka oli kyllä yksi suosikeistani!


Älkää välittäkö lasin heijastuksista, mutta tämä kaunotar tässä on kylpevä Afrodite. Se oli niin, niin kaunis.
Museo oli muuten vanhassa sairaalassa, ja se oli täynnä pikkuruisia huoneita, joiden lasivitriinit olivat täynnä pikkuruisia tai vähän vähemmän pikkuruisia vaaseja ja muita esineitä. Ah, rakastan historiaa.



Perjantaina illalla söimme Platon-nimisessä ravintolassa, joka oli myöskin aina lähes täynnä. Ruoka oli hyvää, murmeli söi lammaspataa ja minä mustekalaa! Harmittamaan jäi ainoastaan yksi asia - aterian lopuksi kaikille tuotiin pieni shotti. Tarjoilijat kysyivät yleensä syöjien ikää, ja aikuisille tarjottiin alkoholillinen shotti ja alaikäisille tietenkin alkoholiton. Jostain syystä meiltä ei kysytty mitään, vaan pöytään kannettiin suoraan ällöttävät esanssi-vesimelonishotit! Vaikka ilta oli todella ihana, jäi tuosta vähän ikävät fiilikset, koska kumminkin olemme ihan aikuisia ihmisiä. Mahat olivat kuitenkin täynnä, eli ihan hirveän tyytymättöminä emme ravintolasta lähteneet!


 Lauantaina aamulla meitä tultiin hakemaan hotellilta jo hieman kahdeksan jälkeen aamulla. Lentokenttä oli äärimmäisen huonosti organisoitu: ensin jonotimme tiskille, jossa laukkuihimme laitettiin ne laput. Sitten jonotimme toiselle tiskille, jonne saimme jättää laukut, ja sitten jonotimme vielä vähän lisää turvatarkastukseen. Olimme lentokentällä kaksi tuntia ennen lennon lähtemistä, ja tuosta ajasta reilusti yli tunti meni pelkkään jonottamiseen. Lentomme pääsi kuitenkin lähtemään reilusti aikaisemmin kuin olisi pitänyt.

Suomeen laskeutuessa toimme huonon sään mukanamme :D Rodokselta lähtiessä kapteeni sanoi, että perillä meitä olisi vastassa aurinkoinen ja lämmin sää. Noin kaksikymmentä minuuttia ennen laskeutumista kapteeni kuulutti, että meidän pitää lennellä hetki lentökentän läheisyydessä, koska suoraan lentokentän yllä oli niin kova tuuli, sade ja ukkonen, että laskeutuminen ei onnistu! Laskeutuminen meni kuitenkin hyvin ja pääsimme ehjinä perille :)

Huh, nyt kun tämäkin matkapostaus on saatu alta pois, voin päivitellä muitakin kuulumisia. Ja lupaan ja vannon, että seuraava postaus tulee vähän nopeammin kuin nämä edelliset!