sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Rodos, osa 1

Hei taas, pitkästä aikaa!

Edellisestä päivityksestä on näköjään melkein kuukausi aikaa, anteeksi. Nyt kuitenkin teen teille parissa osassa lomapostauksia, koska kuten otsikosta olette voineet jo lukea, kävimme tyttöystävän kanssa lomalla Rodoksella! Tämä on muuten sitten pitkä postaus, yrittäkää kestää.

Loma kesti viikon, ja ostimme matkan Finnmatkojen (TUI) kautta. Olimme Rodoksella Ixiassa Sea Melody- huoneistohotellissa.


Lomakohteeseen saavuimme lauantaiaamuna. (Älkää välittäkö tuosta suttuisesta jutusta tuossa kuvassa - ajattelin, että on kohtelianta sensuroida muiden ihmisten kasvot, jos siis ovat tunnistettavissa.) Ostimme etukäteen myös lentokenttäkuljetukset hotellille ja hotellilta kentälle, koska se on kaikkein helpointa.


Hotellille saapuessamme meitä tervehti satojen perhosten parvi! Onnistuin saamaan yhden hyvän kuvan, ne olivat aika nopeita kavereita ja lensivät melkein koko ajan. Noista kauniista perhosista tuli niin hyvä mieli!



Lauantain ja sunnuntain vietimme pääosin altaalla ja rannalla. Kävimme kaupassa ja tutkimassa lähialueita. Hotellilta oli oikeasti ehkä 50 metriä meren rantaan, se oli heti hotellin edessä kulkevan tien toisella puolella. Ranta oli kokonaan tuollaista kivikkoa.


Maanantaina menimme retkelle perhoslaaksoon (Petaloudes) sekä Filerimokselle. Retket ostimme Holiday Essentials- retkitoimistolta, ja tämä retki perhoslaaksoon ja Filerimokselle maksoi 12 euroa per nenä. Perhoslaaksoon tosin piti maksaa sisäänpääsymaksu 5e, ja jos halusi käydä Filerimoksen luostarin sisällä, olisi pitänyt maksaa 6 euron sisäänpääsymaksu.


Perhoslaakso saa nimensä siitä, että tuhannet ja taas tuhannet vasamasiilikkäät kerääntyvät kesäisin laaksoon lisääntymään. Näitä perhosia voi nähdä laaksossa sesonkiaikaan kesä-syyskuussa (sesonkiaikaan sisäänpääsy on 5 euroa ja sesongin ulkopuolella 3 euroa, mutta laakso itsessään on niin kaunis, että siellä kannattaa käydä vaikkei siellä perhosia sillä hetkellä olisikaan!). Nuo perhoset ovat siitä hauskoja, että ne ovat kovin arkisen näköisiä istuessaan paikallaan, mutta kun  ne levittävät siipensä, näkyviin tulee myös tuo siipien alaosan punainen kuviointi.

Ennen perhosia on ollut laaksossa paljon enemmän, mutta ihmisten takia niiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Laaksossa perhosten säikyttely (taputtaminen, huitominen, viheltely, tömistely) oli ehdottomasti kielletty, sillä perhoset nukkuvat päivisin. Säikkyessään ne lentelevät minne sattuu, ja saattavat jopa kuolla törmäyksien voimasta.



Laaksossa oli niin kaunista, vihreitä puita ja monia vesiputouksia!

Retkellä meillä oli pari tuntia aikaa tutkia laaksoa. Laaksossa sai itse päättää, lähteekö kiipeämään ylös kohti Kalopetran luostaria vai meneekö alaspäin kohti museota. Molempiin ei tuolla reissulla aikaa ollut, ja me päätimme kiivetä ylös luostariin.




Ylhäällä näkymät olivat huikeat! Pysähdyimme hetkeksi juomaan vettä ja syömään eväitä, ennen kuin matka jatkui alas kohti bussia.



Perhoslaaksosta jatkoimme matkaa Filerimoksen vuorelle, missä sijaitsee myöskin luostari. Filerimoksella meillä oli vajaa tunti aikaa. Se oli niin vähän, että olisi ollut ihan turha maksaa luostariin sisäänpääsymaksua. Ristin luokse pääsi ihan ilmaiseksi, ja risti olikin Filerimoksen "päänähtävyys". Hyvällä tuurilla ristin sisällä olevia portaita pääsee kulkemaan ristin huipulle, mutta tällä kerralla ristin ovet eivät olleet auki.


Luostarin pihassa oli riikinkukkoja, joille sai syöttää leipää. Eivät ne olleet erityisen nälkäisiä, sillä muutama muukin turisti oli niille varmasti leipää tuputtanut...

Näkymä ristin juurelta

Illalla lähdimme vielä paikallisbussilla käymään Rodoksen kaupungissa. Bussi maksoi 2,30 euroa henkeä kohti, kulkeminen oli kyllä hyvin yksinkertaista. :) Kävimme kaupungissa muutamassa vaatekaupassa, vanhassa kaupungissa ja joimme tuoretta applesiinimehua. Sitä mehua on jo nyt aivan hillitön ikävä, ei kotona itse puristettu maistu lähellekään samalta.





Tiistaina meillä oli Finnmatkojen kautta ostettu retki Tsambika beachille ja seitsemälle lähteelle!

Ensin vuorossa oli Epta Piges, seitsemän lähdettä.


Epta Pigesillä on 200 metriä pitkä tunneli, ja legendan mukaan tunnelin läpi kulkeva joko nuorentuu tai rakastuu. Minä taisin enemmänkin kalventua pelosta, sillä ahtaan tunnelin läpi käveleminen pilkkopimeässä oli kauhistuttavaa. En tiedä, miksi tarkalleen ottaen menin sinne tunneliin, mutta en minä toisaalta kadu sinne menemistä kuitenkaan! Vettä oli nilkkoihin asti, ja tunnelin lattia oli joistain kohdista hieman epätasainen. Tunnelin puolivälissä oli valoisa kohta, jossa ylhäällä olevasta reiästä paistoi valoa, ja sen turvin jaksoin tunnelin loppuun asti.


Tunnelin toisella puolella oli lampi ja tuollainen pato/vesiputous. Lisäksi näimme myös ne seitsemän lähdettä ja monia eläimiä: ankkoja, rapuja sekä kilpikonnia!


Tsambikalla meillä oli alle kolme tuntia aikaa. Hiekka oli oikeasti polttavan kuumaa, ja se söi viihtyvyyttä melkoisesti. Rantatuolit kahdelle hengelle maksoivat 10 euroa, mutta ne oli pakko ottaa, ellei halunnut kärventyä hiekassa. Rannalla oli paljon ravintoloita, ja söimmekin siellä uskomattoman herkulliset munkit!


Illalla istuimme vielä hotellin lähellä olevaan merenrantaravintolaan syömään. Ravintolan nimi taisi olla Costa Mare, jos en ihan väärin muista. Syöminen tuolla oli aika edullista, sillä illallinen kahdelle alkuruuista jälkiruokiin viineineen ja drinkkeineen teki himpun verran yli 40 euroa!




Viihdyimme ravintolassa lähes auringonlaskuun saakka, ja jäimme syömisen jälkeen vielä rannalle kuvaamaan. Auringonlasku oli niin kaunis, aurinko painui mailleen ihan silmissä!




Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus, lisää sitten seuraavalla kerralla! Huomenna on luvassa paluu arkeen ja herätys klo 5.30. :'D

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kesätunnelmia


 Kesäiset kelit hemmottelivat meitäkin viime viikonloppuna hetken aikaa, ja siihen se ilo sitten loppuikin. Tällä viikolla on satanut ja ukkostanut vuoron perään kunnes eilen illalla hyvät säät yllättivät jälleen. No, tämä ilo ei taas kauan kestä.


Nämä kuvat ovat viime sunnuntailta. Ah, oli niin kuumaa ja aurinkoista ja ihanaa.


Hyvä ystäväni sai lauantaina koiravauvan! :3 se on aivan i-ha-na, valloittava luonne ja mahdottoman pörröinen ja pehmeä. Kiitos H kun saimme tulla luoksesi katsomaan uutta tulokasta ja laittamaan ruokaa, oli hurjan mukavaa!


Kävimme myös toisen ystävän tupareissa! Istuimme takapihalla ja juttelimme, kuinka hyvä on kun takapihaa ympäröi aita ja pensaat, niin siilit ja rusakot eivät tule pihaan. Hetken päästä aidan raosta lyllersi aivan valtavan suuri siili, ja minun oli aivan pakko mennä ahdistelemaan raukkaa kameran kanssa... Onneksi se oli aika peloton siili, eikä ollut moksiskaan vaikka menin aika lähelle. Se ensimmäinen koskaan näkemäni siili murisi minulle (kirjoitin siitä joskus monta vuotta sitten tänne blogiin :'D). Mutta niin, aidasta huolimatta eläimet pitävät sitten kuitenkin omia bileitään takapihalla!


En tiedä mikä minuun on iskenyt, mutta nyt kevään ja kesän aikana olen ihastunut vähän tällaiseen hippityyliin. Hiustyyliin on kyllä tulossa muutosta, mutta se saa odottaa elokuuhun! Ennen ulkomaan lomaa ei kannata värjätä hiuksia, ne haalistuisivat auringossa liian nopeasti.


Mitään tärkeää ei varsinaisesti ole tapahtunut, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella kuulumisia ihan vain kirjoittelun ilosta. Onhan tämä blogi vähän tällainen päiväkirjatyyppinen tapaus! Kesän tanssit ovat jääneet vähäisiksi, ja tauko vain pitkittyy, kun sali missä normaalisti käyn on kiinni koko heinäkuun. Syksyn tanssikursseista vain itämaisesta tanssista on tullut jo aikataulut. Baletista aikataulut tulevat kai vasta kuun lopussa. Välillä mietin, että miksi ihmeessä oikein jaksan (tai no, jaksan ja jaksan...) harrastaa balettia. Se on vaikeaa, se on toisaalta hyvin palkitsevaa ja samalla vähintään yhtä turhauttavaa. Ja silti aina taukojen aikana haaveilen seuraavasta balettitunnista, eikä lopettaminen oikein ole mikään vaihtoehtokaan.

Meidän taloon tuli hyviä uutisia perjantaina, sillä murmeli sai koulupaikan! Olen tosi ylpeä ja mielissäni :) Ensi viikolla joudun olemaan taas yksin kotona, kun muru lähtee mökkireissulle muutamaksi päiväksi. No, päivät kuluvat kyllä mukavasti töissä, mutta yöt ovat ongelma... en osaa oikein nukkua enää yksin. Mutta onneksi kyse on vain parista yöstä!

En ole kovin hyvä lopettamaan näitä postauksia mitenkään järkevästi, mutta tämä voisi loppua nyt tähän. Toivottavasti te lukijatkin olette päässet nauttimaan kesäpäivistä!