maanantai 21. maaliskuuta 2016

Stressiä näytöksistä

Hei taas!

Enpäs olekaan muistanut päivitellä tänne taas toviin.


Viime viikolla en käynyt baletissa ollenkaan. Tällä viikolla on pakko päästä tunneille. En ole vielä kerennyt edes hyödyntämään niitä opettajan lupaamia ilmaisia kärkitossutunteja, mikä harmittaa ihan vietävästi. Satun vain aina olemaan töissä juuri niiden tuntien aikaan. Eilen kävin sentään itämaisen tanssin treeneissä, ja mikä stressi siitä iskikään... meillä on enää kolme tai neljä kertaa harjoituksia jäljellä ennen näytöstä, ja meillä on kuitenkin vielä kaksi keskeneräistä koreogafiaa opeteltavana. Lisäksi otimme yhteen tanssiin mukaan välineen, jota en ole käyttänyt koskaan aiemmin. Tämä välinekin piti tilata netistä, ja hyvällä tuurilla se ehtii minulle juuri ja juuri näytökseen mennessä. Harjoittelu jää siis todella vähälle.

Muutenkin on ollut nyt vähän epäonnea noiden esiintymisasujen kanssa. Olin tilannut itselleni sekä toiselle ryhmäläiselle asusteen esitystä varten. Lauantaina rupesin katselemaan paketin seurantakoodia, kun tilauksesta oli mennyt kuitenkin jo viikkoja. Ja mitä ihmettä, seurannan mukaan paketti oli edelleen Kiinassa! Monen mutkan kautta selvisi kuitenkin, että paketti on ihan tuolla lähimmässä postissa, minulle ei vain oltu laitettu saapumisilmoitusta. Onneksi hoksasin ruveta selvittelemään asiaa ajoissa, koska paketti olisi varmaan pian lähtenyt takaisin lähettäjälle.

Ja muutenkin näyttää nyt siltä, että baletin kevätnäytökseen en pääse nyt mukaan. Olemme harjoitelleet koreografiaa ihan älyttömän vähän, ja minä en osaa sitä vieläkään. Minulle ei myöskään riitä se, että osaan koreografian ulkoa, vaan myös liikeratojen tulee olla oikeat, ja tanssin pitäisi olla niin selkäytimessä, että siihen kerkeää eläytyäkin. Minä en nouse lavalle esittämään mitään puolivillaista balettia, kaiken pitää olla viimeisen päälle hiottua. Joten, se siitä sitten tälle keväälle. Ärsyttävää, kun on kerennyt jo mennä hihkumaan täällä blogissa ja ihan oikeassa elämässäkin.

Kuvassa Ayu nousi olkapäilleni seisomaan, ja kuvaan sattui kattolamppu sopivasti Ayun pään taakse. Se näyttää ihan kissajumalalta :D (Sitä se toki onkin.)

 Teimme viikonloppuna ihanaa itsetehtyä mehua, se oli hurjan hyvää! Laitoimme siihen kilon appelsiineja, puolikkaan ananaksen ja puoli kiloa punaisia omenoita. Olisi ihanaa, jos olisi kotonakin mehustin. Tällä kertaa käytimme tyttöystävän siskon mehustinta (jonka me itseasiassa ostimme hänelle lahjaksi muutama vuosi sitten :D). Muutenkin olen haaveillut jo kesästä ja marjoista, ja raikkaista ihanista asioista. Omenoista ja päärynöistä tehty mehu olisi varmasti aivan ihanaa.

Tämä oli nyt taas tällainen pikapostaus, pakko alkaa valmistautua unille. Huomenna taas työt kutsuvat!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Tanssihabahaaste


Pienen balettiblogin Helinä haastoi minut tekemään tämän tanssihabahaasteen jo vaikka kuinka kauan sitten. Suo anteeksi, että tässä vähän (aika paljonkin) kesti!

Haasteen säännöt ovat:

-Ota kuva omasta (paljaasta) habasta
-Jaa kuva blogiin
-Kerro, miten olet habasi saanut
-Haasta kolme muuta tanssibloggaajaa


Ihan tosissaan jos puhutaan, niin minullahan ei ole minkään sortin käsilihaksia. Enkä ihmettele, koska tällä hetkellä ainoa liikunta, mitä harrastan on tanssi ja kävely. Töissä toki nostelen raskaita asioita melkein joka päivä, mutta ei kai sitä lasketa. Kävin vuosia sitten salilla (enemmän ja vähemmän ahkerasti), ja silloin lihakset olivat ihan toista luokkaa, mutta se on mennyttä nyt :D

Sitten päästäänkin tähän muiden haastamiseen... minusta näyttää, että kaikki seuraamani tanssiblogien kirjoittajat on jo haastettu. Tehdään nyt kuitenkin niin, että jos joku haluaa tämän haasteen tehdä, niin siitä vain! :)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Minä ja hän


 Eilen kävimme tyttöystäväni kanssa viettämässä treffi-iltaa Bangladeshilaisessa ravintolassa. En ollut aiemmin käynyt tuossa paikassa, joten oli mukavaa käydä kokeilemassa jotakin uutta! Lähes kaikki kaupungin ravintolat on vuosien saatossa koluttu tehokkaasti läpi, ja eksoottiset ruuat kiinnostavat aina.



 Ruoka oli todella hyvää ja täyttävää, ja palvelu oli aivan superystävällistä. :) Ruoka ei myöskään ollut hinnalla pilattua, koska koko hoito alkuruuasta jälkiruokaan, juomineen kaikkineen maksoi alle 40 euroa. Tuohon paikkaan menen mielelläni uudestaankin!



Eräs anonyymi toivoi tuossa taannoin teemapostausta minusta ja tyttöystävästäni, voisikohan sen paikka olla tässä?

Jos aloitetaan siitä, kun tapasimme. Vuosi oli 2009, opiskelimme samassa ammattikoulussa silloin. Samana vuonna muutimme yhteen ja tammikuussa 2010 menimme kihloihin.



Molemmat harrastamme tanssia, tykkäämme kissoista ja ruuasta sekä kauhuelokuvista. Avaruus kiehtoo molempia, ja haluamme nähdä maailmaa yhdessä. Täydennämme usein toistemme lauseita, ja muutenkin meillä on kovin samankaltaiset ajatusmaailmat.

Toki eroavaisuuksiakin on, totta kai. Minä saatan olla vähän itsekeskeisempi, ja viihdyn mainiosti myös ihan vain omassa seurassani. Kaipaankin yksinoloa aina välillä. Tyttöystäväni taas on hyvin sosiaalinen, ja hän arvostaa ystävien seuraa. :)

Jos nahistelemme, se tapahtuu yleensä väsyneenä ja nälkäisenä. Kaikki riidat sovitaan hyvällä ruualla :D Ruoka onkin tärkeä asia, ja yleensä ravintoloissa syömme täyden hiljaisuuden vallitessa. Jälkikäteen naureskelemme aina, kun on niin keskittynyt siihen syömiseen, ettei muista edes jutella. Eikä aina tarvitsekaan sanoa sanaakaan, joitain asioita ymmärtää jo toisen kulmakarvojen asennosta.

Minä olen meistä ujompi ja arempi, ja tyttöystävän avulla olen uskaltanut astua ulos mukavuusalueelta ja kokeillut uusia asioita hänen kanssaan. Hänen kanssan olen matkustanut ja kokeillut uusia harrastuksia, tutustunut uusiin ihmisiin ja päästänyt ennakkoluuloista irti. Minulle tyttöystäväni on myös paras ystäväni.


En minä oikein tiedä, mitä enempää tästä aiheesta voisi kirjoittaa :D Luulen, että suurin osa lukijoista on jo aivan tylsistyksen kourissa ja tämä kaikki siirappisuus alkaa jo äklöttää, mutta kuitenkin. Olemme saaneet kasvaa aikuisiksi toistemme seurassa, olemme muuttuneet ja kulkeneet yhdessä läpi kaikenlaisten aikojen. Ja kuljemme tästä eteenpäinkin, yhdessä kohti tulevaisuutta.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Matkakuumetta

Viime tiistaina huomasin vihdoin, että kevät on tulossa. Huomasin sen niinkin pienestä asiasta, että töistä tanssitunnille lähtiessä oli vielä valoisaa.

Tiistaina balettitunnilla meillä oli opettajan vakiosijainen. Hänellä on muuten aivan uskomattomat nilkat! Hän on melko kipakka nainen, ja tämän sain tuntea nahoissani - hänen mielestään en hypännyt tarpeeksi korkealle grand allegro-sarjan aikana, ja hän tuli ja läpsäytti minua viuhkalla kintuille. :D Olo oli varsin hämmentynyt.


Kakkua viime sunnuntain syntymäpäiväjuhlilta!


Ayu ja Ayun sieraimet.


Ostimme taas tuoreita kukkia kotiin, tällä kertaa päädyimme tällaiseen keväiseen yhdistelmään - neilikka, leinikki ja syreenin oksa. Tänään minua odotti kotona taas yllätys, kun tulin töistä kotiin. Murmeli oli ostanut minulle ruusun, suklaata ja Tieteen Kuvalehden, ja uunissa oli lasagne valmiina. Tuli niin hyvä mieli!


Eilen tanssitreeneissä harjoittelimme ensi vuonna keväällä esitettävää tanssia. Kyseessä on siis jokin isompi projekti, ilmeisesti ihan täyspitkä balettiteos! Oli hauskaa nähdä koreografi työssään, hänellä oli selvästi tarkka visio päässään, ja lähdimme sitten toteuttamaan sitä. Kirjaimellisesti tanssimme hänen pillinsä mukaan!


Ayu on alkanut tehdä näin melkein joka kerta, kun kumarrun laittamaan kenkiä jalkaan. Se hyppää ensin keittiön tasolle ja siitä selän päälle, ja siellä se keikkuu siihen asti, että raaskin nousta ylös.


Tänä sunnuntaina ei ole itämaisen tanssin treenejä, ja ensi viikolla ei ole myöskään balettia. Ihan mukava pitää vähän taukoa tanssista. Alaselkä on vihoitellut joulusta asti, sitä pitäisi hieroa ja venyttää. Nyt lisäksi toinen lonkka on alkanut sattua, sitä jomottaa melkein jatkuvasti, mutta varsinkin aukikierrossa siihen pistää ikävästi. Lepo tulee siis ihan tarpeeseen!

Sitten, matkakuume alkaa jo nousta. Ostimme lomamatkan kesäksi etelään auringon lämpöön! Matkakohde saa luvan olla salaisuus siihen kesään asti, mutta matkan tarkoitus on juhlia minun syntymäpäiviäni sekä tyttöystävän valmistumista :) Lisäksi tiedossa olisi jo toinenkin ulkomaan reissu syksylle... En jaksa taas odottaa!