maanantai 28. syyskuuta 2015

Viikonloppu ja verikuu

En tiedä mikä tässä nyt taas mättää, mutta lauantaina tunsin sen saman tunteen, joka minua vaivasi koko kevään. Ei huvita mennä balettitunnille. Enkä muuten mennyt sinne tunnille. En tiedä mikä tässä nyt on ongelmana. Ei vain kiinnostanut mennä. Puolukoita kävin kuitenkin poimimassa.

Sunnuntaina menin kyllä itämaisen tanssin tunnille. Siellä koin tällä viikolla onnistumisen tunnettakin. Osaan tähän asti tehdyn koreografian, mutta opettaja tuijottaa todella pistävästi. Ahdistavaa. :D Meitä oli tunnilla tosi vähän paikalla, ja tuntui, että uskalsin olla rennommin ja avata suuni, jos joku asia jäi epäselväksi.

Tänään aamulla taivasta koristi verikuu! Olisin herännyt tarvittaessa ihan tätä tapahtumaa varten, mutta koska tyttöystäväni lähti töihin samaan aikaan, kun kuunpimennys oli syvimmillään, heräsimme pakostakin ajoissa ja ihastelimme bussipysäkillä punaista kuuta.



Ai että kuinka surkea kuva, ihan hävettää laittaa tämä tänne. :D Tämän parempaa kuvaa en kuusta kuitenkaan saanut, eli saa kelvata. Pitäisi hankkia kunnolliset kuvausvermeet, mutta minkäs pihi luonteelleen mahtaa.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Sujuu kuin tanssi? Ei todellakaan suju!

Lauantaiaamuna sain kaveriltani viestin, "sopiiko jos haetaan tiedät tuossa kymmenen aikaan?". Tyttöystäväni oli asettunut ehkä viisi minuuttia aiemmin viereeni nukkumaan yövuoron jälkeen. Hupsista, en muistanut että olimme lupautuneet muuttoavuksi. No, totesimme sitten, että jospa tulisivat vasta kahdentoista aikaan, niin ehtii levätä edes vähän. Siellä muutossa meni ihan koko päivä, ja olimme illalla kymmenen aikaan kotona. Sanomattakin selvää, että se lauantain balettitunti jäi sitten käymättä. Harmitti vähän, mutta ainakin siitä kaverin uudesta kämpästä tuli tosi hieno!

Sunnuntaina oli taas itämaista tanssia (opettaja oli enää 15 minuuttia myöhässä!). Siitä jäi kyllä aika huono mieli... Tiedän, että opettajalla on oma "hierarkia", ja hänen suosikkinsa ovat eturivissä ja sitten ne huonoimmat ovat aina takarivissä. En oikein saanut (taas vaihteeksi) koreografiasta kiinni, ja opettaja siirsi minut eturivistä keskimmäisen rivin reunaan. Ei siinä, itsellä on helpompaa olla muualla kuin eturivissä, ja alunperin toivoin jotain takarivin paikkaa. En alunperinkään kokenut olevani eturivimateriaalia, mutta nyt tämä paikan vaihdos tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta. Sama, kuin jos opettaja olisi täräyttänyt päin naamaa, että "olet huono, mene tuonne toiseen riviin muiden taakse tanssimaan". Koko tunnista jäi oikeastaan mieleen vain, kuinka hävetti ja kuinka en osannut ollenkaan. Tyttöystävä lohdutti minua sillä, että minulla on kevääseen asti aikaa opetella koreografia, mutta minulla on ainakin nyt sellainen olo, etten osallistu siihen näytökseen. Tunneilla voin käydä kun olen niistä jo maksanut, mutta en kyllä nouse lavalle nolaamaan itseäni. (Onpa taas niin dramaattista, olen aikuinen ja kyseessä on aikuisten harrastelijaryhmä, ei siis mitään vakavaa, mutta silti.) Huokaus.

Suokaa anteeksi tällainen ruikutuspostaus. Lupaan (ainakin yrittää), ettei tällainen toistu. (Muutenkin, tosi noloa että aikuinen ihminen narisee jostain harrastuksesta ja siinä epäonnistumisista.) Pitäisi ajatella positiivisesti, mutta ei nyt oikein huvita. Eilisen tanssitunnin jälkeen painelimme suorinta reittiä kohti Burger Kingiä, ja kotimatkalla haimme vielä ison pussin irtokarkkeja. Kotona katsoimme pari jaksoa Drop Dead Divaa. Ilta ainakin pelastui!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Painajaisia ja supersankareita

Olen yksin kotona, koska muru lähti yövuoroon. Päätin siis tulla tänne kuluttamaan aikaani, kun en saa unta kuitenkaan.

Olen taas piirtänyt pitkästä aikaa, ja tänään sain valmiiksi yhden piirroksen.


Rakastan sellaista sarjakuvatyyliä, ja rakastan supersankareita. Haluaisin oppia piirtämään samalla tavalla kuin jotkut kuuluisat sarjakuvataiteilijat, mutta siihen on vielä matkaa. Mietin pitkään, että uskaltaisinko tussata tuon piirroksen, mutta olisin varmaan vain pilannut sen sillä... eli lyijykynäversio saa kelvata. :D
Yritin piirtää myös Batmanin, mutta tässä vaiheessa totean, etten osaa piirtää miehiä. Halusin siitä Batmanista todella särmikkään ja miehekkään, mutta siitä tulikin jotenkin pehmeä ja vähän neitimäinen. Harjoittelu sen suhteen jatkuu siis!

Viime yönä näin pelottavaa unta. Se ei varsinaisesti ollut painajainen, mutta pelottava kuitenkin. Näen sellaisia unia melko usein. Unessa olin kotona, ja se Kauna-elokuvista tuttu nainen yritti kömpiä kimppuuni kaikista mahdollisista paikoista, kuten oven raoista, vaatekaapista ja sängyn alta. Tiesin kuitenkin sen salaisen heikkouden: jos tätä örkkiä läiskäisee naamalle märällä, saippuaisella pesusienellä, se lähtee pois (wtf, oikeasti?)! Hetken kuluttua se kuitenkin palasi aina takaisin. Aluksi uni oli hauska, mutta jonkin ajan päästä se alkoi kammottaa, kun se nainen tuli aina vain takaisin... Onneksi heräsin kuitenkin kesken unen.

Näen tosi usein ihan villejä unia. Kerran näin unta, että olin kehitysvammaisten kanssa samalla luokalla koulussa, ja yksi entinen ystäväni oli sillä luokalla myös. Opettaja oli lyhytkasvuinen nainen, joka kulki puujaloilla. Toisessa unessa Citymarketissa oli myynnissä hevonen ja varsa, mutta lähemmin tarkasteltuna se varsa olikin oikein pieni ja pullea mies, jolla oli valtavan suuri nenä. Samassa unessa sinne Citymarketiin teleportattiin pyramidi. Muistan unia yleensä tosi paljon, en tiedä kertooko se huonosta unen laadusta vai mistä. Seikkailen öisin mitä kummallisimmissa tilanteissa.

Huomenna menen taas tanssitunnille. Pitäisi yrittää nukkua ja levätä, mutta en nykyään enää osaa oikein nukkua yksin. Jos tekisin lämmintä kaakaota vielä iltapalaksi, ehkä se helpottaisi unen tuloa.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hei taas!

Viikonloppuna kävin siis kahdella tanssitunnilla, lauantaina baletissa ja sunnuntaina itämaisessa tanssissa.

Lauantain tunti meni kyllä todella, todella huonosti. Tanssilihakset olivat ihan hukassa, tasapaino ei pitänyt, jalat eivät totelleet ollenkaan ja keskivartalo tuntui olevan kuin keitettyä spagettia. Harmitti. Ei se kuitenkaan ole mitään vakavaa, yksi huono tanssipäivä ei maailmaa kaada.
Yksi toinenkin juttu tosin harmittaa siellä baletissa... nimittäin joka kerta opettaja käyttää ainakin puoli tuntia (!) sellaisiin tutustumisharjoituksiin. Eli puolentoista tunnin tanssitunnista tanssimme vain tunnin. Tehtäisiin edes vaikka puoli tuntia lihaskuntoa tai lattiatankoa, mutta että käytämme aina puoli tuntia toisiimme tutustumiseen. Tuntuu niin turhalta, koska en minä sinne tunnille ole hankkiutunut ystävystymään kenenkään kanssa. Olenkohan turhan negatiivinen. :/

Sunnuntaina itämaisen tanssin opettaja oli jälleen myöhässä. Ryhmä oli tosi mukava, ja meidät uudet otettiin tosi hyvin vastaan! Meille tulee kevään näytökseen kolme tanssia. Koska pituutta minulle on kertynyt huimat 158 cm, opettaja laittoi minut ainakin kahteen tanssiin eturiiviin. Kiitos vaan, geenit. Olisin viihtynyt hyvin takarivissä, tai vaikka edes keskirivissä, koska eturiviläisillä on ihan kamalat paineet. Takarivissä voi ottaa muilta mallia, jos vaikka unohtaa koreografian, mutta eturiviläinen ei oikein voi luntata keneltäkään.

No, jo riittää noista tanssitunneista.

Minä ja tyttöystäväni olemme innostuneet lenkkeilemään. Luonto on niin kauniina, värikkäitä lehtiä ja marjoja näkyy kaikkialla!


 

Yllä olevat kuvat ovat maanantain lenkkipolulta. Oli hyvä idea mennä metsään! Puolukoita pitäisi käydä myös poimimassa. Niistä saa ihanaa smoothieta!





Ayulle tuotiin kotiin sellainen pieni pahvilaatikko. Ayu rakastaa kaikkia pahveja, joiden päällä voi istua ja nukkua. Oikeastaan se nukkuu laatikossa tälläkin hetkellä! Pahvilaatikosta tuli siis varsinainen deluxe cat box.


torstai 10. syyskuuta 2015

Muutoksia

Viime viikolla aloitin siellä itämaisessa tanssissa, ja heti siihenkin asiaan tulee muutoksia. Vaihdan nimittäin ryhmää. Käyn tunneilla tyttöystävän ja hänen kavereidensa kanssa. Meitä on tällainen neljän kopla, kaikki nuoria, ja tuo torstain ryhmä oli täynnä reilusti vanhempia naisia. Opettaja päätti siirtää meidät kaikki toiseen ryhmään. Nyt kyllä ihan oikeasti jännittää, koska tuo toinen ryhmä on edistyneden ryhmä. Siis, oikeasti edistyneiden ryhmä. Viimeksikin oli vähän sellainen olo, että olen ihan väärässä ryhmässä. Entäs nyt sitten? Vähän kyllä kauhistuttaa. Toisaalta olen aika hyvillään. Jännittävää. Kaipa opettaja oli katsonut, että pärjään siinä ryhmässä.





Viikonloppuna kävimme tosiaan siellä ristiäisissä. Kaunis tyttö sai kauniin nimen, ja juhlat olivat kyllä todella onnistuneet ja ihanat! Tuo mekko on aivan ihana. En nyt laita tämän kummempia kuvia niistä juhlista, koska en usko että muut ihan välttämättä haluaisivat tänne blogiini kuviaan.


Kävimme taas vaihteeksi herkuttelemassa, tällä kertaa paikassa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Tuo oli yksi parhaimmista hampurilaisista,mitä olen elämäni aikana syönyt! Tuonne menemme varmasti joskus uudelleenkin! Sinne voisi mennä istumaan iltaa ihan vaikka viinilasillisen ääreen.




 Toivottavasti eilinen oli minulle onnenpäivä! Se tosin selviää vasta jonkin ajan päästä. Oli miten oli, kaunis päivä se oli kuitenkin.

Lauantaina menen taas balettiin! On aika mukavaa.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Sekavia tuntemuksia

Itämaisen tanssin syyslukukausi alkoi eilen. Minulla on vähän sekalaisia tunteita tuosta kurssista...

Ensinnäkin opettaja saapui tunnille puoli tuntia myöhässä. En voi kyllä muuta, kuin ihmetellä. Tunti koostui siitä, että opettaja tanssi edessä, ja oppilaat tanssivat matkimalla sitä, mitä opettaja teki. Tämä on taas toinen ääripää... tanssitunnilla on tärkeää tanssia, mutta kyllä liikkeitä pitää käydä läpikin jossain vaiheessa. Ei voi olla niin, että vain heilumme opettajan perässä vähän siihen suuntaan. Onneksi suurin osa liikkeistä oli ennestään tuttuja, mutta olen kamalan kömpelö, enkä hoksaa koreografioita ihan noin vain.

Tunti myös loppui siihen aikaan kuin pitikin, eli tunti oli 30 minuuttia lyhyempi kuin olisi pitänyt olla. Opettaja tosin sanoi, että korvaa tunnin toisella kerralla, koska myöhästyminen oli hänen oma vikansa. Pisteet siitä hänelle, mutta silti. Olen itse hyvinkin täsmällinen ihminen, ja minua ehkä vähän ärsyttää ihmiset, jotka eivät osaa pitää aikatauluista kiinni. Toisaalta arvostan ihmisiä, jotka osaavat myöntää virheensä ja ottavat vastuun teoistaan. Kuten sanottu, sekalaisia tunnelmia tuosta tanssitunnista. Kyllä minä ensi viikollakin menen sinne tanssitunnille, toivon mukaan silloin meininki on vähän eri.

Ilokseni opettaja totesi tulevasta opeteltavasta koreografiasta, että opettelemme jotain oikein perinteistä itämaista tanssia. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, mutta pidän perinteistä, ja ettei tanssityylejä kamalasti sekoitella ottamalla vaikutteita vähän sieltä ja täältä.

Tänään lähden käymään kotipaikkakunnalla, siskon tyttärellä on ristiäiset! Mukavaa nähdä sisaruksia ja vanhempia pitkästä aikaa. Balettitunti jää nyt kyllä käymättä, mutta eipä se ole niin vakavaa. Niitä saa kuitenkin käydä korvaamassa, jos en ihan väärin muista.




 Käytiin Ayun kanssa lenkillä eräänä päivänä, nautiskelimme kesän viimeisistä päivistä. Nyt on jo aivan syksy, takin on saanut jo kaivella esille ja aamuisin tarvitsee sormikkaita. Ilma on ihanan kirpeää, ja värit alkavat vaihtua jo vihreästä keltaiseen. En tiedä miksi, mutta syksy on kaikista ihanin vuodenaika.