lauantai 31. tammikuuta 2015

Uudet kärkitossut

Tässäpä tulisi se lupailemani postaus uusista kärkitossuista! Jaksoin jopa kaivaa kameran esille ja ottaa muutamia kuviakin... tämän voisi ottaa tavaksi, blogi näyttää mukavammalta kun on vähän laadukkaampia kuin kännykällä räpsittyjä kuvia.




Uudet tossuni ovat siis Grishkon Maya II:t. Kun huomasin, että vanhat tossut ovat kuolemaisillaan, ajattelin heti, että tietenkin ostan uudet samanlaiset, kovemmalla pohjalla vain. Ne olivat niin mukavat ja ihanat, kauniit jalassa ja yksinkertaisesti rakastin niitä!

Vanhat tossuni olivat siis Grishkon Maya I:t, kokoa 3½, leveys XX. Koska ne olivat ensimmäiset kärkitossuni, oli niissä sen vuoksi supersoft pohja. Ne olivat suunnilleen puoli vuotta aktiivisessa käytössä, ja sitä ennen noin vuoden erittäin epäsäännöllisessä käytössä. Kaupassa myyjä totesi, että minun pitäisi uusia tossut huomattavasti useammin. Tiedetään, mutta kun tossut pehmenevät, niistä tulee niin mukavat... skarpataanpa sitten tässä asiassa ainakin.

Tanssiliikkeessä myyjä oli kyllä todella osaava! Luulin, että vanhat tossut ovat vasta kuolemassa, mutta kävikin ilmi että ne olivat jo maatumistilassa olevat raadot. Väärällä tekniikalla (ja liian pehmeillä tossuilla) olin onnistunut polkemaan oikean jalan tossusta boksin ihan pehmeäksi, siis niin pehmeäksi, että se vajosi sisään ihan sormella painamalla. Hupsista.

Vanhat tossuni olivat liian pienet, liian kapeat, väärää mallia (liian matala vamppi, jalka kaartuu väärästä kohdasta)... ohhoh. Eli, tiedossa oli kokonaan uuden tossun etsintä.

Olin toivonut V-mallista reunaa tossuihin, mielellään ilman kiristysnauhoja, ja Maya II:ssa toteutuu molemmat. Vamppi on korkeampi, eli jalka ei taivu enää varpaiden nivelistä, vaan nilkasta. Isompi koko ja leveämpi boksi tuntuivat aluksi oudolta, mutta nyt kun vertaan entiseen, uudet tossut tuntuvat jalassa paremmalta. Lisäksi vaihdoin M-vahvuiseen pohjaan, eli nilkoillekin saadaan enemmän haastetta.


Tässä kuvassa siis vanhat Maya I:set (ei nauhoja, koska vaihdoin ne uusiin tossuihin). Ne tuntuivat kuvia ottaessa tosi kamalilta, ei minkäänlaista tukea millekään jalan osalle. Pohjatkin ovat niin pehmeät, että ne saa väännettyä kaksinkerroin! (Ja suokaa anteeksi sumea kuva!)


Tässä taas nämä uudet Maya II:set. Pohjissa on vielä työstämistä, olisivatko kolme kertaa käyneet jalassa oston jälkeen. Ovat ne silti jo hieman joustavat ja saan koko kärjen lattiaan, eli voi olla että syksyllä pitää jo ostaa taas uudet. Olen nyt rakastunut tähän malliin, mutta tosiasia on se, että tanssijan jalka muuttuu jatkuvasti. Aika näyttää, ostanko näiden kuollessa taas uutta mallia, vai saanko pysytellä vanhassa tutussa.

Huomenna olisi taas tiedossa omat treenit peilisalissa tyttöystävän ja kummitytön kanssa! Katsotaan, jos jaksaisi sieltäkin napata kuvan tai pari :3

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Same old, something new

Päivät ja viikot ovat taas vierähtäneet kiireiden parissa. Työharjoittelu alkoi, töitä riittää ja tanssiharrastuskin jatkuu vanhassa tutussa tanssikoulussa. Sunnuntaina kävin tyttöystäväni ja kummityttöni kanssa treenailemassa balettia yhdessä, se oli mukavaa. Ostin uudet kärkitossutkin kun edelliset kuolivat, siitä voisin tosin kirjoittaa ihan oman postauksen :)


Sunnuntailta sain jopa yhden julkaisukelpoisen kuvan... vaikka yhdellä vilkaisulla tästäkin löytyy ihan liikaa korjattavaa.

Omat treenit ovat siitä ihania, että voi harjoitella juuri sitä mitä haluaa. Omilla tunneillamme emme juuri hypi tai tee piruetteja, joten niitä teen aina kun käyn itse harjoittelemassa. Nyt treeniohjelmaa on pitänyt vähän muokata, että pystymme yhdessä harjoittelemaan myös kummitytön kanssa, hän kun on ihan vasta-alkaja vielä! 

Tanssikoulullamme harjoitellaan parhaillaan näytöstä varten, mutta en pääse osallistumaan siihen. Toisaalta ei harmita, koska näytösviikonloppuna minulla on todella mielekästä tekemistä. Siitäkin ehkäpä lisää myöhemmin. Salaperäistä!

torstai 8. tammikuuta 2015

Tanssikoulun vaihto edessä?

Olen tullut vaikean päätöksen eteen. (Hah, niinkuin tämä olisi jotain kovinkin dramaattista!)

Pidän nykyisestä tanssikoulustani. Opettajamme on ihana, hän osaa asiansa ja on ehkäpä kaupungin paras opettaja. Tanssikoulumme muutti kuitenkin uusiin tiloihin, ja vaikka bussiyhteydet sinne ovat melko hyvät, matkat veisivät todella paljon aikaa... sen lisäksi, että matkalla pitäisi vaihtaa bussia, kuuluu matkaan myös reilumpi pätkä kävelyä. Ei siinä mitään, mutta tunnit ovat hyvin myöhään illalla, ja seuraavana aamuna pitäisi jaksaa nousta aikaisin töihinkin.
Opetus on kuitenkin tasokasta, vaikka tunteja jää pitämättä harmittavan usein joko opettajan kunnon vuoksi tai siksi, ettei osallistujia ole tarpeeksi. Lukukausimaksut tosin veloitetaan käyntikertojen mukaan, eli jos tunteja on vähemmän tai jos joka kerta ei pääse mukaan, ei tarvitse maksaa täyttä lukukausimaksua.

Kaupungissani ei ole kovin montaa tanssikoulua, joissa opetettaisiin balettia aikuisille. Kansalaisopiston tunnit ovat hyvien kulkuyhteyksien päässä, ja tunnit olisivat sopiviin aikoihin, mutta se opetuksen taso... irvistelen itsekseni täällä ruudun toisella puolen. Edullista se opiskelijan kukkarolle tosin olisi.

Eräs tanssikoulu tarjoaa erittäin monipuolisesti tunteja myös aikuisille, ja ryhmät myös esiintyvät aktiivisesti. Esiintyminen ei ole minulle kuitenkaan tärkein asia (oikeastaan enemmän hermostuttavakin, jopa). Opettajalla on kuitenkin omanlaisensa tapa opettaa, ainakin kuulemani mukaan. Osa ei ole ollut ollenkaan tyytyväinen, mutta on hänellä kuitenkin tyytyväisiäkin oppilaita. Hänen tunneilleen kulkuyhteydet ovat loistavat, ja tunnit tulisivat aina erittäin hyviin aikoihin. Tunnit myös pidetään ennestään tutussa paikassa! Tuntien kertahintakin olisi useamman euron halvempi kuin nykyisessä tanssikoulussani... mutta lukukausimaksu on kiinteä, kävi tunneilla tai ei.

Eniten tässä pelottaa opettajan ja ryhmän vaihtuminen. Onko opettaja aivan erilainen kuin mihin on tottunut? Ryhmä ainakin on luultavasti suurempi kuin nykyinen ryhmäni. Saanko yhtä henkilökohtaista opetusta? Ovatko ryhmäläiset jotenkin koppavia? Muiden edistyneisyys ei minua haittaa, menen tunneille koska haluan kehittyä. Huonoa asennetta muita oppilaita kohtaan on kuitenkin vaikea sietää. Mihin ryhmään pääsisin? Ja uskallanko edes soittaa opettajalle kysyäkseni, saako heillä käydä kokeilemassa tuntia vaikkapa kerran?

Nyt olen siis jännittävien asioiden äärellä. Jatkanko nykyisessä ryhmässäni ja olen väsynyt matkojen takia, vaihdanko ryhmää ja olen mahdollisesti tyytymätön opetukseen, vai lopetanko tanssitunneilla käymisen toistaiseksi? Siinäpä vasta kysymyksiä. Jospa vain löytäisin vastauksenkin.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Tervetuloa 2015!

Heipparallaa taas!

Joulun ja uuden vuoden juhlinta sujui hieman erilaisissa maisemissa kuin aikaisemmin. Vietin joululomani Egyptissä! Reissuun kuului shoppailua, paljon hyvää ruokaa, retkiä ja reilusti aurinkoa. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni snorklaamassa, ja näin oikean merikilpikonnan. Reissun aikana myös tyttöystäväni ja minä vietimme kihlajaispäiväämme. ♥ Nyt on hyvä jatkaa kevättä kohti akut ladattuina!