keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kotona taas

Eilen tulin kotiin vanhempieni luota. Postissa oli tullut vaikka mitä kivaa, esiintymisasuja kevään näytökseen ja netistä tilaamiani koruja! Lisäksi postikasassa odotti lahjakortti, johon liittyykin tarina.

Aiemmin kirjoitin siitä, kun kävin ostamassa lahjaa, ja jouduin sitten kahdesti ajelemaan sinne hevonkuuseen hakemaan sitä lahjaa. Se lahja oli siis lahjakortti, johon latasin vahingossa aluksi väärän summan rahaa. Kun menin sinne seuraavana päivänä kysymään, josko voisin lisätä kortille puuttuvan summan, oli palvelu siinä tiskillä niin kelvotonta, että päätin tehdä asiasta valituksen. Ja kuinkas ollakaan, sain ylemmältä taholta pahoittelevan sähköpostiviestin, jossa minulle luvattiin uusi lahjakortti, että voin "itse käydä toteamassa, ettei palvelu ole aina noin huonoa". Lahjakortin arvo oli useamman kympin, eli voin tässä todeta, että välillä ei kannata vain antaa olla, jos saa surkeaa palvelua.


Tänään sain vihdoinkin aikaiseksi mennä katsomaan tuon uusimman Star Warsin. Jouduin menemään yksin, kun kaikki tutut jotka sen halusivat nähdä, olivat jo käyneet katsomassa sen. Eilen kävimme tyttöystävän siskon luona leipomassa uutta vuotta varten, ja kun  kerroin, että menen katsomaan tuon elokuvan, oli reaktio vallan huvittava "no hyi". :D Tykkäsin elokuvasta ihan kamalan paljon, olisin voinut katsoa sen heti uudestaan... mielestäni se oli parempi kuin edeltäjänsä, mutta minä pidänkin modernimmasta kerronnasta. Elokuva tosin kunnioitti aiempia elokuvia perinteisillä elementeillä, mistä pidin myös paljon. Miten jaksan odottaa seuraavaa osaa??


Reilun viikon mittainen loma vanhempieni luona oli muuten aika rentouttava... innostuin maalailemaankin, kun äidillä oli kaapissa akryylimaaleja. Maalasin kuvan Ayusta, ja olen tuohon ihan tyytyväinen. Olisin tosin toivonut hieman enemmän aikaa tuon työn viimeistelyyn. Rajasin kuvasta pois nimikirjoitukseni, ja samalla osan toista etutassua. Ayu muuten saapui kotiin taas tänään, se vietti joulun tyttöystävän äidin luona. :)

Ja innostuin taas siitä kitaran soittamisesta sen verran, että taitaa olla aika ostaa oma kitara... minulla oli aiemmin sähkökitara, jonka myin pois melkein kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa ostan akustisen kitaran, koska mieleni tekee soittaa klassisempaa kitaramusiikkia. Ja muutenkin, akustisessa kitarassa on kauniimpi ääni ja koen helpommaksi sen, ettei tarvitse säätää vahvistimien ja johtojen kanssa.

Huomenna on vuoden viimeinen päivä! Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että hei sitten, vuosi 2015. Ei tule ikävä! Vuosi 2016 alkaa näillä näkymin paremmissa merkeissä, olen innoissani ja iloinen. En ole miettinyt uudenvuodenlupauksia, ainakaan vielä. Ehkä voisin yrittää miettiä jotain realistista.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulua

 Tältä näytti meidän joulumme! Täällä vanhempien luona on ollut rentoa, on soitettu yhdessä musiikkia, leivottu, käyty kuutamokävelyllä ja laskettu mäkeä. Kannettiin pihasaunaan vedet ja saunottiin, on syöty (paljon) hyvää ruokaa. Yöllä kävimme joulukirkossakin, jossa minulla oli tehtävänä lukea englanninkielinen jouluevankeliumi.





Päästiin tyttöystävän kanssa nukkumaan aittaan, joka rakennettiin tallin tilalle sen jälkeen, kun hevosia ei enää ollut. Parasta täällä maalla on se, kun on ihan älyttömän pimeää!


Trivial Pursuit-pelin voitin muuten minä! En kylläkään tiedolla, vaan enemmänkin tuurilla... kuka muka voi tietää, että Australia itsenäistyi 1930-luvulla?




Jouluaattona laskettiin mäkeä ja pitihän sitä vähän ottaa kivoja valokuviakin. Tänään kävin iskän kanssa hurjastelemassa mönkijällä. :D


Jouluaattona syötiin porukalla, meitä oli pöydän ääressä parikymmentä.


Äiti vitsaili, että lautasesta puolet pitäisi olla kasviksia... mutta eikö siinä ole, jos lanttu- ja porkkanalaatikot lasketaan?



Ylemmässä kuvassa on minun lahjoja, ja alemmassa kuvassa on tyttöystävän lahjat ja muutamia yhteisiä lahjoja. Oma suosikkilahja oli tuo kirja! Minusta jouluun kuuluu se, että ainakin yhdestä paketista paljastuu kirja.


Äidin kanssa soitettiin Varpunen jouluaamuna duettona. Äiti opetti minulle myös kitaran soittoa. Tai oikeastaan vähän yhdessä muisteltiin sitä kitaran soittoa, koska olen aiemmin soittanut kitaraa, mutta se harrastus jäi.




 Jouluyön messu.



Pihasauna on muuten maailman paras sauna! 


 Toivottavasti kaikilla muillakin on ollut ihana ja rauhallinen joulu! :)


torstai 17. joulukuuta 2015

Lahjaostoshässäkkä ja balettijalat

 Hei taas!

Tänään kävin lahjaostoksilla. Oikeastaan kävin jo eilen, mutta minun piti mennä takaisin tänään kun huomasin, että ostin väärän asian. Hieman ärsyttää, kun kyseinen paikka on suunnilleen toisella puolella kaupunkia, ja piti vaihtaa bussiakin välillä, ja yhden ainoan lahjan hakuun meni yli kaksi tuntia! Olisi pitänyt ostaa kerralla oikea lahja, hohhoi.



 Värjäsin muuten vihdoin taas hiukset! Nyt ei tarvitse kenenkään (varsinkaan minun!) katsella sitä älytöntä juurikasvua. Olihan se kamala. Ostin tällä kertaa ihan suosiolla punertavan ruskean hiusvärin. Oikeasti haluaisin viileän ruskeat hiukset, mutta koska oma sävyni taittaa niin pahasti punaiseen, ovat hiukset kuitenkin loppujen lopuksi punertavaa sävyä. Siispä ajattelin noudattaa ehkä parasta neuvoa ikinä: "work with your hair, not against it". Tykästyin taas tuohon lämpimämpään sävyyn.

Sain Yksisarvisen blogista idean seuraavaan aiheeseen: ajattelin ottaa muutamia kuvia, jotta näkisin myöhemmin, onko baletin suhteen kehossa tapahtunut merkittäviä muutoksia. En ole aiemmin ottanut tällaisia kuvia, mutta voin vaikka vannoa, että kolmen vuoden aikana muutoksia on hyvinkin tapahtunut. Pyydän etukäteen anteeksi rumia, rakeisia kuvia.


 Aukikiertoni tällä hetkellä. (Tajusin muuten, että näissä kuvissa näyttää siltä, kuin minulla ei olisi housuja ollenkaan! Mutta onhan minulla, shortsit.) Aukikierto on siis ihan ok, mutta se ei ole kovin vahva. Esimerkiksi puolivarpailla ollessa aukikierto ei tahdo pysyä maksimissa millään. Vielä pitäisi siis venyttää ja vahvistaa, mutta en oikein saa aikaiseksi.


Puolivarvasasento yhdellä jalalla on aika hyvä tällä hetkellä. (Nuo tossukat ovat tyttöystäväni, heh heh. Supersöpöt, ja tahdon omatkin tuollaiset. ^___^') Vielä jos pääsisin vähän korkeammalle, olisin tyytyväinen. Minulla on mielestäni aika hyvät pohkeet. Olen joskus ollut paljon pyöreämpi kuin nyt, mutta pohkeet ovat aina olleet lihaksikkaat ja vahvat! Kiitokset kuuluvat kai isälleni, häneltä olen sen ominaisuuden perinyt.


 Kahdella jalalla pääsen puolivarpaille vähän korkeammalle kuin yhdellä jalalla, mutta sehän on ihan loogista.


Viimeiseksi vielä tuo nilkan ojennus. En minä varsinaisesti innosta hypi, mutta on se parempi kuin kuvittelin! Jotenkin omaan silmään nilkka näyttää ihan suoralta, mutta on siinä näköjään vähän kaartakin.  Voisi kuitenkin vähän tehdä venytyksiä ja vahvistavia harjoituksia, aina voi olla vielä vähän parempi.


Tämä nyt oli taas tällainen aika sekalainen postaus. Tänään lähden vielä lenkille hoitokoiran kanssa, siivoan, luen pääsykokeisiin... ja vielä varmaan jotain muuta, mutten muista mitä. Viikonloppuna lähden tyttöystäväni kanssa vanhempieni luokse, vietämme joulun siellä. Sinne tulee myös suurin osa sisaruksista vähintäänkin piipahtamaan, ihan mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa. :)

perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulun odotusta

Joulu lähestyy oikein rytinällä. Vielä olisi muutama lahja ostettavana, vaikka suurin osa on jo ostettu ja paketoitu. Viimeiset kaksi viikkoa olen elänyt melkein pelkästään suklaalla, ja olo on sen mukainen (huono siis). En tavallisesti sairastele, mutta koko viikon minulla on ollut karhea kurkku, ja se sitten yltyi kunnon yskäksi ja niiskutukseksi.


Nyt olen sitten hoitanut itseäni tällaisella herkkujuomalla, joka on siis mausteneilikalla höystettyä hibiscus-teetä. Molemmilla aineksilla on pitkät perinteet terveydenhoidossa, joten voisin vähän avata tämän juoman (oletettuja) vaikutuksia.


Hibiscus eli kiinanruusu sisältää paljon C-vitamiinia ja mineraaleja. Vihreään teehen verrattuna hibiscus sisältää moninkertaisen määrän antioksidantteja. Perinteisesti hibiscusta on käytetty yskän hoitoon, mutta siitä on hyötyä myös immuunipuolustuksen tukemiseen. Tutkimuksien mukaan hibiscus auttaa korkeaan verenpaineeseen, ja edistää sydämen terveyttä. Varsinainen ihmejuoma siis!

Mausteneilikka taas on nuhaisen ja kuumeisen paras ystävä, sillä se on antibakteerinen, tulehduksia vastaan taisteleva, ja se sisältää myös valtavan paljon antioksidantteja. Lisäksi mausteneilikka sisältää metyylisalisylaattia ja eugenolia, jotka ovat käytännössä luonnollisia särkylääkkeitä. 

Laitan yleensä 1,5 teelusikallista hibiscusta ja 4-5 kokonaista mausteneilikkaa suunnilleen kolmeen desilitraan kuumaa vettä. Jos juomasta haluaa makeampaa, sen voi makeuttaa hunajalla (joka on muuten myös antibakteerinen aine!). Itse tykkään juoda teeni sellaisenaan. :)



Ayu on melkoinen vilukissa, ja se on jo aloittanut jokatalvisen harrastuksen, eli patterien päällä nukkumisen. Joskus yritän etsiä Ayua, ja hätä ehtii jo iskeä, kun kissaa ei näy missään. Sitten se kurkkaa television takaa patterin päältä, ja näyttää vähän hölmistyneeltä. Kai se ihmettelee kaikkea tohinaa ja paniikkia. :D

Olin varannut huomisaamulle taas tanssisalin, ja siskontytöt tulevat matkaan. Pitää nyt lepäillä tämä päivä, jos huomenna olisi sitten tanssikunnossa. Sunnuntaina pääsen taas katsomaan itämaisen tanssin esitystä, kun tyttöystäväni tanssiryhmä esiintyy! On ihan mukavaa, että vaikka tanssitunnit ovat yhtä tuntia vaille taputeltu tälle vuodelle, niin tanssia riittää kuitenkin katseltavaksi asti. :)

tiistai 8. joulukuuta 2015

Pikkuvikoja

Meistä jokaisella on varmasti jokin epävarmuutta aiheuttava asia, itselleni tämä asia on epäsymmetriset kasvonpiirteet. Minulle esteettisyys on hyvin tärkeä ominaisuus oikeastaan kaikessa, ja se näkyy monin tavoin, kuten kodin sisustuksessa, vaatevalinnoissa, meikissä, jopa harrastuksissa, koska esimerkiksi baletissa esteettisyys on vahvasti läsnä.

Erityisesti minua on häirinnyt epäsymmetriset huuleni sekä toispuoliset silmäluomet. Huulet on helppo korjata meikillä, mutta silmäluomet ovatkin sitten hankalampi juttu. Olen yrittänyt meikata niistäkin symmetrisiä, mutta huonolla tuloksella. Mitä ihmettä näille voi sitten tehdä?

Toivoisin, että kukaan ei ota tätä postausta mitenkään loukkaavana. Minusta on hienoa, että jokainen on ainutlaatuinen yksilö, ja epätäydellisyys on inhimillistä. Jotkut voivat olla hyvin sinut pikku virheidensä kanssa, toiset taas eivät niinkään. Tässä postauksessa tarjoan ratkaisua sellaisille, jotka kokevat epäsymmetriset silmäluomet häiritsevänä ongelmana. Jokainen saa itse päättää, haluaako kokeilla tätä menetelmää, kenenkään ei ole pakko, jos ei halua. :)


Tämä kuva on kaikessa karuudessaan oikein oiva ilmentämään tätä "ongelmaani". Pikkuvika, mutta häiritsee itseäni ihan hirveän paljon!

Ratkaisu ongelmaan löytyi luomiteipistä. Tilasin omani eBaysta, 240 paria luomiteippejä maksoi alle yhden euron. Hakusanalla "eyelid tape" pitäisi löytyä vaikka kuinka paljon osumia.


Teippien tarkoituksena on siis siirtää luomivakoa eri kohtaan, yleensä korkeammalle (en kyllä usko, että olisi edes mahdollista siirtää luomivakoa alemmas). Käytän teippiä vain tuossa toisessa silmässä, jonka luomea yritän korjata.

Teippien mukana tuli tuollainen haarukka, jolla voi helposti määrittää luomiteipin paikan painamalla silmäluomea silmämunan yläreunan kohdalta (nauran vähän tälle kuvaukselle, mutta en keksinyt miten muutenkaan sen voisi sanoa!). Teipin yläreuna asetetaan "uuden" luomivaon alareunaa pitkin. Alussa voi olla vaikeaa löytää oikea kohta, ja teipin paikalleen laittaminen voi olla työn ja tuskan takana, mutta ajan kanssa oppii kyllä.

EDIT: Vaihdoin tähän lähikuvaksi rajatun kuvan, koska teipittömän ja teipillisen silmän ero ei näkynyt selvästi.

Kuvassa vasemmanpuoleisessa silmässä on teippi. Teippi erottuu silmien kiinni ollessa jonkin verran, muttei niin pahasti, että se häiritsisi ainakaan minua millään tavalla. Silmät auki teippiä ei näy ollenkaan.


Hyvä puoli näissä teipeissä on se, ettei niitä tarvitse käyttää aina ja ikuisesti. Usein jo parin kuukauden käytön jälkeen uusi luomivako jää pysyväksi tai puolipysyväksi. Minulla on nyt menossa tuollainen puolipysyvä vaihe, eli silmäluomi pysyy oikeanlaisena 1-3 päivää ilman teippiä, jonka jälkeen teippiä täytyy pitää päivän tai parin verran tulosten ylläpitämiseksi. Käytössä tuo teippi ei tunnu yhtään miltään, koska se ei kiristä tai ärsytä ihoa.

Pysyviä tuloksia saa nopeimmin, jos teippiä malttaa pitää joka päivä ja yö, noin 23 tuntia päivässä usean kuukauden ajan. Joskus tämä prosessi vaatii pidemmän ajan, jopa vuoden verran. Olen itse käyttänyt näitä teippejä kuukauden verran, yleensä vain päiväsaikaan, enkä edes joka päivä. Myös muutamana yönä olen pitänyt teippejä paikallaan, koska nukkuessa vanha luomivako tulee helpoiten näkyviin.

Näissä teipeissä on se huono puoli, että esimerkiksi luomiväriä ei oikein voi käyttää, koska luomiväri ei tartu teipin päälle. Teippien alle ei kannata laittaa mitään meikkiä tai voidetta, koska silloin teippi ei pysy paikallaan kovin hyvin. Paljaalle iholle laitettuna teippi kestää mielestäni ihan hyvin aamusta iltaan. Eri merkkisissä luomiteipeissä saattaa olla eroja, mutta niistä en osaa kertoa oikeastaan enempää, koska nämä ovat ainoita teippejä, joita olen kokeillut.

Tällainen postaus tällä kertaa, toivottavasti en tylsistyttänyt ketään kuoliaaksi. :D Päätin jakaa tämän tiedon nyt lukijoilleni, koska minusta tuntuu, ettei kovin moni ole kuullut tästä vaihtoehdosta. Kysymyksiäkin saa esittää, jos jotain jäi epäselväksi!


lauantai 5. joulukuuta 2015

Vuoden viimeiset

Tänään oli vuoden viimeinen balettitunti. Edellisellä kerralla saimme jättää kommentteja ja toiveita tuntien suhteen anonyymisti lapulla, saa nähdä mitä ensi kevät pitää siis sisällään! Toivottavasti ainakin kärkitossuilla treenaamista sekä jonkin klassisen variaation opettelua :3



Itämaista tanssia on vielä yhdesti ensi viikolla, ja sitten tunnit jatkuvat vasta tammikuussa. Tällä viikolla tilasin esiintymisasuja kevätnäytöstä varten. Olen ainakin neljässä, jopa viidessä esityksessä mukana! Odotan kyllä sitä esiintymistä ihan kamalasti... pitäisikö kysyä baletin opettajalta, olisiko sielläkin mahdollista esiintyä keväällä?

Tänään oli tarkoitus lähteä ulos juhlimaan, mutta en sitten lähtenytkään. Olen jo vanha ja laiska. Ulkona tuli varpusen kokoisia lumihiutaleita lähes vaakatasossa, enkä sitten halunnut lähteä, kun meikki ja kampaus olisivat menneet minuutissa pilalle. Minulle ainakin on tärkeää laittautua, kun lähtee ulos, koska muulloin en juuri jaksa vaivautua.



Yritin tehdä sellaisia Victoria's Secret-mallien kiharoita, eräs YouTuben hiusguru opasti tekemään niitä vessapaperirullien hylsyillä, mutta en saanut niitä onnistumaan. Hiukset olivat liian kosteat, enkä malttanut antaa niiden kuivua kunnolla. Tällä hetkellä minulla on taas nämä hylsyt päässä, jospa tällä kertaa onnistuisi... Minulla on niin ohuet hiukset, että niihin olisi mukava saada vähän kuohkeutta, menettämättä kuitenkaan pituutta (niinkuin silloin, jos niihin laittaa kunnon kiharat). Ja toivoisin niin, että tuo etutukka kasvaisi pian sen mittaiseksi, että sen saisi korvien taakse ilman pinnejä. Olen ehkä jotenkin aikuisemman näköinen ilman etuhiuksia.

Tänne päivittäminen on jäänyt taas melko vähälle, pahoittelut. Saatte nyt tällaisia satunnaisia kuulumispostauksia, kunnes keksin jotain järkevää. Yksi kauneusaiheinen postaus minulla olisi mielessä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. :)

torstai 26. marraskuuta 2015

Pitkästä aikaa

Hupsista, taas on vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Paljon kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, kävimme esimerkiksi tähtitornilla katselemassa tähtiä ja maisemia. Taidan laittaa tähän vain läjäpäin kuvia, ne kertovat enemmän kuin osaisin kirjoittaa.






Ensilumi satoi maahan, tänään lähes kaikki lumi on kuitenkin jo sulanut pois. Lenkillä oli hauska katsella kaikkien eläinten jälkiä!


 Ravintolapäivät olivat taas viime viikolla, kävimme siellä maistelemassa herkkuja eri maista. Tuo jäätelön näköinen leivos oli itseasiassa twix-leivos, eli rapeaa keksiä, toffeeta ja suklaata. Se oli niin herkullista. Tuo vihreässä muffinssivuoassa oleva mochi taas ei niinkään.




Tänään kävimme tanssimassa kahdestaan tyttöystävän kanssa! Harjoiteltiin näytöskoreografioita ja vähän tekniikkaa. En osaa tehdä lantiolla tärinää kunnolla, se on jostain syystä kamalan vaikeaa.


Tanssin jälkeen löysimme tiemme ihanaan kahvilaan, jossa oli pelejäkin. Nörtit pistivät siis teen ja keksin voimin shakkipelin pystyyn. (Minä voitin taas.)

Tämä nyt oli taas tällainen päivitys vain, yritän kirjoittaa vähän useammin tänne. Odotan joulua ihan tosissani, olen opetellut soittamaan pianolla joululauluja. Jotenkin tuntuu, että kun vietimme viime joulun Egyptissä, niin tänä vuonna joulun tunnelma tuntuu niin ihanalta. Haluaisin leipoa torttuja ja pipareita joka päivä, ja syödä riisipuuroa! En tajua mikä minuun on mennyt, koska en oikein koskaan ole erityisemmin välittänyt joulusta. Nyt kuitenkin tuntuu, että lumi, kynttilät, jouluiset tuoksut ja glögi ovat parasta, mitä on.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Kauhua ja kimallusta

Taas on päässyt tovi vierähtämään edellisestä päivityksestä.

Kävimme tällä viikolla katsomassa kaksi elokuvaa: Crimson Peakin ja sen uuden Paranormal Activity-elokuvan. Crimson Peak ei ollut edes pelottava, ja Paranormal Activitysta olisi saanut enemmän irti, jos sen olisi katsonut 3D-versiona.



Käytiin myös syömässä kahdestaan. (Miksi naamani näyttää niin leveältä tuossa kuvassa??) Olemme kyllä ihan mahdottomia herkuttelijoita. Ensi viikolla meillä on vuosipäivä, olemme silloin olleet kuusi vuotta yhdessä! Kai silloinkin pitää käydä jossain herkuttelemassa, se on vähän sellainen perinne. :)


Opin myös kantapään kautta, että kissoille ei kannata napsuttaa sormia. En ole osannut napsutella sormiani aiemmin, joten katsoimme videon "How to snap your fingers". Videon lopussa oli tällainen huomio: "Note: in some cultures it's considered rude to snap your fingers at someone". Ayu oli vieressäni peseytymässä, ja minähän ääliönä menin napsuttamaan sormiani sille ja naureskelin vielä, että "niin, Ayu, eikö olekin törkeää napsutella sormia toisille". Sanotaan vain, että käytän nyt pitkähihaisia vaatteita jonkin aikaa. :'D  Oma oli vikani!


Eilen oli kaverin Halloween-tuparit! Päätin tälläytyä (vähän turhan överisti, mutta hei, nythän on halloween!) mutta en saanut luomivärin kimallusta osumaan kuvaan kunnolla. Silmiä särki illan päätteeksi, kun nuo ripset olivat niin raskaat!

Asiasta toiseen! Jos joku ei vielä ole ehtinyt fiilistelemään uusimman Star Wars-elokuvan traileria, niin tässäpä teille:


Kun näin trailerin ensimmäistä kertaa, olo oli vähän pettynyt, koska elokuva ei vaikuttanut kovin erityiseltä. Mutta kun katsoin trailerin uusiksi (noin viisikymmentä kertaa) voin sanoa, että todella odotan tuon elokuvan näkemistä. Voisiko jo olla joulukuu!