lauantai 29. marraskuuta 2014

Tanssin, olen siis onnellinen

Nyt näyttäisi siltä että aiempi motivaatiopula korjaantui kertaheitolla. Perjantaina kävin siis balettitunneilla ihan normaalisti. Meillä oli sijainen, hän teetätti meillä aika yksinkertaisia sarjoja. En silti sanoisi että minulla meni mitenkään hyvin, kuitenkin ehdin kuukauden verran taukoilla... sijaisen vetämällä pointe-tunnilla teimme kuitenkin enemmän kuin oman opettajamme kanssa.

Tänään oli yksi korvaavista tunneista! Pääsin sittenkin osallistumaan, koska töitä olikin vain aamulla. Mietin, etten menisi (laiskotti), mutta onneksi menin! Oma opettaja oli palannut tunneille, kylläkin hieman puolikuntoisena. Meitä oppilaita oli vain kolme, eli saimme hyvinkin henkilökohtaista opastusta. Emme käyneet kovin montaa sarjaa läpi, ja opettaja päätti lopettaa tunnin hieman etuajassa, koska ei voinut kovin hyvin :/ Hänellä on kuitenkin niin paljon tietämystä tekniikasta ja ihmisen anatomiasta, että uutta tietoa tuli valtavasti! En tiennyt että jalkani nousee niin korkealle, kunhan vain lonkassa on oikeanlainen kulma! Jalka pysyi hyvin aukikierrossa eikä edes sattunut, niinkuin aiemmin! Hyvä että tuli tässä vaiheessa selväksi, niin säästyin pahimmilta vahingoilta. Opettaja tosin sanoi, että rakenteellisista ominaisuuksista johtuen en tule koskaan saamaan jalkojani nostettua siihen korvan viereen. Mutta korkealle se nousi kuitenkin, ehkä voin olla tyytyväinen siihen kun saan nostettua developpet reilusti yli 90 asteeseen. Tämä olkoon tavoitteeni!

Tunnilla sattui hauska juttu: tunnilla teimme tuttua plie-sarjaa, jossa tulee taaksetaivutus selästä. Opettaja oli kuin ällikällä lyöty selkäni kaaresta, ja sanoi "wautsi". En voinut todeta siihen muuta kuin sen, että "kiitos, sinähän sen minulle opetit". Hän nauroi :D Kaikki kunnia hänelle!

Kummasti tosiaan kohensi mieltä kun sain aikaiseksi lähdettyä tunneille. Tuntuu, että jatkan tästä eteenpäin hieman paremmalla mielellä. On onnellinen olo.

torstai 27. marraskuuta 2014

Matkakuume ja motivaatiopula

Heipparallaa kaikille taas!

Jälleen huomaan sortuneeni täyteen hiljaisuuteen blogini puolella. Suokaa anteeksi. :(

Hiljaisuuteen on kyllä syykin... en ole keksinyt mitään kirjoitettavaa, koska en ole käynyt balettitunneilla kuukauteen. Haluaisin, mutta en vain jaksa. Väsyttää kamalasti ja kaikki mahdollinen tuntuu kaatuvan päälle, kaikella on deadline samaan aikaan. Viime viikolla olin kyllä menossa tunneille, mutta sitten opettajalta tulikin viesti, ettei tunteja ole. Harmitti.

Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä tunneille taas. Tuntuu niin harmilliselta, kun olin jo kehittymässä hieman parempaan suuntaan ja sitten jään tahallaan tunneilta pois. Opettaja aikoo kyllä järjestää korvaavia tunteja tässä lähiviikkoina, mutta olen molempina viikonloppuina töissä. Sekin harmittaa.


Olen kuitenkin kokenut onnistumisiakin tässä viime aikoina. Tällä hetkellä työskentelen opinnäytetyöni parissa, ja olen onnistunut valmistamaan toimivan, vedenkestävän ripsivärin. Lukion puolella olen käynyt nyt kaikki kurssit, kolmoistutkinto on siis kevään kirjoituksia ja ammatillisen puolen työharjoittelua vaille valmis. Syksyn kirjoitukset herättävät hilpeyttä, luulin että reputtaisin molemmat kokeet, mutta kirjoitinkin sekä englannista että äidinkielestä laudaturit.

Ostin ehkä maailman hienoimman joulukalenterin... siinä on Darth Vaderin kuva, ja teksti kalenterin etupuolella toivottaa: "Merry Sithmas!". Oikeasti en ostanut kalenteria joulun odotusta varten, vaan matkan odotusta varten. Lähden nimittäin jouluksi lomalle lämpimään, ja tulen sitten ensi vuonna takaisin. En malttaisi odottaa!

Tällä hetkellä uunissa paistuu tiikerikakku. Kun se on valmis, lähden vielä illaksi töihin. Huomenna on vapaapäivä, ihan mukavaa rentoutua ennen viikonlopun töitä.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tanssia ja kuulumisia





 Hei taas kaikille!

Kerronpa tähän alkuun vähän viime perjantain tanssitunneista, kun en koskaan muista päivittää tätä blogia viikonloppuna...
Tunnilla meitä ei tainnut olla paikalla kuin kolme tai neljä, ja siispä kävimme läpi vanhoja sarjoja viimeisen päälle jankaten. Silloin, kun meitä on paikalla vain muutama, opettajamme tykkää käyttää aikaa pienien asioiden viilaamiseen. Sain paljon hyviä vinkkejä tekniikan parantamiseksi, opettaja kävi jokaisen kanssa yksitellen katsomassa selän oikeaoppisen taaksepäin taivutuksen sekä jalan viemisen coupehen. Ei olekaan niin yksinkertaista, kuin miltä se näyttää! Frappet menivät kyllä hirvittävän huonosti, ja teimme sarjan kahteen kertaan. Toinen kerta meni vielä huonommin kuin ensimmäinen, ah kuinka noloa.


Kärkkäritunnille meitä jäi vain kaksi, ja opettelimme yhden uuden sarjan. Olen vieläkin kamalan arka kärkitossujen kanssa, en uskalla luottaa siihen että nilkat olisivat tarpeeksi lujat. Keskivartalon suhteen sainkin vähän noottia opettajalta, koska hänen mukaansa minulla ei ole riittävän vahvat kyljet! Mitähän tähän keksisi... vatsalihasliikkeitä kiertäen? Sivulankkua (tai mitä se nyt oikeasti onkaan!)?



Sitten muita kuulumisia! Jos joku ei vielä ole huomannut, niin minulla on kyllä maailman söpöin kissa. :3 kaverikin sanoi, että jos hän ottaisi kissan, niin sen pitäisi olla samanlainen kuin Ayu. Kaikkein mieluiten hän kuulemma ryöstäisi Ayun itselleen, mutta sehän ei luonnollisestikaan sovi. Nytkin se nukkuu tuossa vieressäni ja kuorsaa... suloinen. Sunnuntaina koittaa kissanpäivät meille molemmille, kun kultani tulee kotiin. Enää puoli viikkoa jäljellä!  Alkaa jo tympiä, kun syön samoja ruokia päivästä toiseen :D


Sitten vielä sellaista asiaa, että löytyykö täältä muita selfieaddikteja? Bubzbeauty vinkkasi tuoreessa youtube-videossaan appsista nimeltä Beauty Plus, ja itse ainakin vallan hullaannuin... Yllä oleva kuva on tämän päivän kuvaushetken tuotoksia. :3 Sovelluksessa on tosi kivoja filttereitä, ja kuvista on mahdollista poistaa näppylät ja tummat silmänaluset. Sillä saa myös suurennettua silmiä (tunnustan että käytän tätä toimintoa) ja muotoiltua kasvoja vaikkapa kapeammiksi. Vähän kuin pienimuotoinen photoshop kännykässä! Suosittelen kokeilemaan mikäli kiinnostusta löytyy. (Se on muuten ilmainenkin!)

Pikkuhiljaa pitäisi taas raahautua töihin päin... jos matkalla kävisin hakemassa vähän suklaata! Suokaa anteeksi tämän postauksen sekalaisuus, yritän tässä vain päästä vauhtiin tämän kirjoittamisen kanssa... Kyllä tulevaisuudessa varmasti onnistun luomaan vähän järkevämpiä postauksia.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Syksyn tunnelmia

 Hei taas kaikille, suokaa anteeksi tämä hiljaisuus blogin puolella.

Viikonloppu hurahti töissä. Onneksi niin, kotona on aika ankeaa olla yksin. Vaikka onhan minulla maailman söpöin unikaveri aina seurana! Kaksi viikkoa enää ja sitten saan paremman puoliskoni tänne takaisin.


Perjantaina menin tanssitunneille kuten aina normaalisti, mutta olin jotenkin onnistunut missaamaan tiedon ryhmän jakamisesta alkeis- ja jatkoryhmiin. Osallistuin perjantai-iltana siis kolmelle tunnille: alkeis-, jatko- ja pointe-tunneille. Jalat ovat olleet aika kipeät, etten sanoisi. Ensi viikolla aloitamme opettelemaan koreografiaa La Sylphidestä!

Viikonloppuna sain myös uuden ystävän. On hauskaa, miten joidenkin ihmisten kanssa jutut vaan loksahtaa yksiin. Ja toisten kanssa taas ei.... sain kuulla, että henkilö, jota olen pitänyt mukavana puhuukin ikäviä asioita minusta ihmisille, jotka eivät ole minua koskaan tavanneetkaan. Onneksi suurin osa ihmisistä osaa suodattaa kuulemaansa, eikä ota kaikkea törkyä tosissaan. Tästäkin voi ottaa opikseen ja kääntää tämän positiiviseksi - tiedänpähän, kenelle en omia asioitani enää kerro. :)


Tilasin uudet kengätkin. Tuollaisia olen etsinyt jo pitkään, ja kun näin nuo kaunokaiset henkkamaukan kuvastossa, tilasin ne heti paikalla! Ne ovat ihanat jalassa, vaikka eivät mitään kestävää materiaalia olekaan.  Hintakin oli sopivampi kuin niillä saman tyylisillä kengillä, jotka olivat alennuksessa melkein sata euroa...



Olen ollut kamalan väsynyt viime aikoina, mutta pian varmasti helpottaa. Töissä saa välillä nauttia kauniista maisemistakin! Vaikka ruumis tekee töitä, silmä lepää. Luonto on nyt pullollaan ihania värejä, meri näyttää hyytävältä mutta kauniilta... tekisi mieli lähteä retkelle!

Koulussa suoritan nyt kahta viimeistä lukiokurssia ja viimeistä ammattikoulun kurssia. Kromatografia vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta kaiken vanhan tiedon kaivelu muistin syövereistä ottaa varmasti aikansa. Ennen joulua olisi tarkoitus tehdä opinnäytetyö valmiiksi, ja lähteä työharjoitteluun. Valmistun vähän etuajassa, mutta sehän ei ole yhtään paha juttu.

Osallistuin äidinkielen ja englannin yo-kokeisiin nyt syksyllä, ja alustavia tuloksia on jo tullut. Englannin kokeista vain kuunteluosiosta oli tullut alustavat pisteet, ja olin niihin hyvin tyytyväinen. Hämmästyin äidinkielen alustavista tuloksista, sillä kokeeni lähtee ylioppilaslautakuntaan laudaturina. Kuvittelin, etten pääse edes läpi! Tokihan tulos tuosta tippuu varmasti, mutta ainakin tiedän ettei sitä tarvitse uusia. Yksi stressin aihe vähemmän!

Taidan nyt alkaa siivoilemaan ja täyttämään raportteja töihin! Toivottavasti muistan jatkossa päivittää tätäkin blogia vähän useammin. :)

perjantai 19. syyskuuta 2014

Pöpöt, menkää pois!

Voihan itkujen itku, tämän viikon tanssitunnit jäivät käymättä. Olen ollut viikonlopusta asti kipeänä, ja loppua ei näy... ensin kurkkukipu, sitten yskä, kuume, nuha, ja viimeisimpänä korvakipu. Angiina ja mononukleoosi saatiin suljettua pois vaihtoehdoista, kun piti käydä ottamassa verikoe ja nieluviljely. (Toisaalta olisin toivonut että olisi ollut angiina - ainakin siihen olisi lääkket ja pääsisi parantumaankin!) Kunhan ei vain olisi korvatulehdus tulossa. Ihmettelen vain, miten tässä on näin päässyt käymään, kun minulla on tavallisesti ollut erittäin rautainen vastustuskyky. Tätä se stressi ilmeisesti teettää! Onneksi maanantaina on viimeinen yo-koe tältä syksyltä, koeviikosta selviän kai jotenkuten. Töitä toki riittää, niinkuin aina...

Viime viikolla baletissa teimme lähes koko tunnin lattiatankoharjoituksia. Oli muuten tehokkaan tuntoista! Kärkkäritunnit oli peruttu vähäisen osallistujamäärän takia, ja tämähän harmitti. Kunpa pääsisi jo ensi viikolla taas tanssimaan, mutta tässä vaiheessa ei uskalla kyllä edes elätellä toiveita mistään.

Niinkuin ystäväni asian hauskasti ilmaisi - jäin viime viikolla lauantaina tukholmaleskeksi. Rakkaani lähti Ruotsiin työharjoitteluun, ja on ollut siellä nyt viikon. Enää neljä viikkoa jäljellä! Tuntuu hassulta, kun on tottunut tekemään kaiken yhdessä. Onneksi on sentään Ayu-kissa pitämässä minulle seuraa.

Tämä nyt oli vähän tällainen kuulumispostaus, suokaa anteeksi tästä hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Hengissä kuitenkin ollaan edelleen (ainakin suurinpiirtein)!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Metsään meni


 Hei taas!

Viikonloppu vilahti ohitse flunssaa torjuessa, onneksi taisin selvitä yhdellä karheakurkkuisella aamulla. Eilen kauppareissun jälkeen poikkesimme metsään tyttöystäväni kanssa ottamaan valokuvia. Huvittavaa sinänsä, että kaikista ottamistamme kuvista nämä kolme olivat ainoat julkaisukelpoiset. Naamani ei osaa käyttäytyä.






Metsässä oli ihanaa, pitäisi käydä useammin. Kaupasta tarttui mukaan muutama elokuva, Under the Domen 1. kausi (jonka aloitin katsomaan telkkarista mutta en saanut katsottua kuin ehkä neljä jaksoa) ja paljon muuta epätärkeää. Tänään on taas kiire tehdä vaikka mitä, ja tässä istun kirjoittamassa blogia. Olen mestari velvollisuuksien välttelyssä. Enää en kyllä voi vitkastella, tai en ehdi tehdä mitään mitä pitäisi! Hommiin siis~

lauantai 9. elokuuta 2014

Tahdon vain tanssia

Olen tanssinut balettia vasta pari vuotta, mutta olen tällä viikolla kehittynyt tanssissani enemmän kuin koko kahden vuoden aikana. Opettaja on huomauttanut minulle sellaisista perusjutuista, mistä kukaan aiempi opettaja ei ole koskaan sanonut mitään. Olen saanut niin paljon hyödyllisiä vinkkejä noilla kolmella tunnilla, joilla olen tällä viikolla käynyt!


Opettajalta sain myös positiivista palautetta hypyistäni. Hän sanoi, että näyttää kuin jäisin ilmaan kellumaan hetkeksi kun hyppään, sillä minulla on voimaa ponnistaa tarpeeksi korkealle. Siitä tuli hyvä mieli! Tuntien jälkeen on ollut niin tyytyväinen olo, sillä opettajan avulla olen onnistunut puskemaan itseäni vähän pidemmälle. Pienikin edistys on aina askel eteenpäin!

tiistai 5. elokuuta 2014

Maanantain tanssitunti

Eilinen tanssitunti oli ihana! Aluksi en vain meinannut löytää oikeaan paikkaan ja harhailin itku kurkussa rakennuksen ympäri, kunnes huomasin pikkuruisen kyltin rakennuksen takana olevassa ovessa. Aika salamyhkäinen paikka balettiopistolle!

Opettaja oli aivan mahtava. Hän todella osaa asiansa, ja on aivan eri luokkaa kuin kukaan aikaisemmista opettajistani. Harmittaa, että minulla on hänen tuntejaan vain kuudesti! Opettelimme uudet plie-, tendu-, jete- ja rond de jambe-sarjat. Ne olivat hyvin erilaiset kuin mihin olen tottunut, sillä sarjoihin sisältyi  paljon käännöksiä ja muita liikkeitä. Nautin kuitenkin todella paljon tunnista!


Korjauksia sain  lähinnä jalkojen asentoon liittyen, ja ihmettelin suuresti, kun opettaja mainitsi minulla olevan hyvin kääntyvät lonkat. Olen aina ajatellut että ne ovat kankeimmat mitä maa päällään kantaa! Opettaja myös pisti minut työskentelemään oikeilla lihaksilla, aukikierto tuntui todella raskaalta! Mutta kuten hän itse sanoi, sitä pitää hieman pakottaa, että liikerata laajenisi.

Tunnilla opettelimme myös pätkän venäläistyylistä tanssia keskilattialla, ja pidin siitä todella paljon. Hieman nolottaa kun jalat sekoavat askelissa eivätkä tottele ollenkaan, mutta opin ihan varmasti. Tänään opettelemme vielä ainakin kaksi uutta tankosarjaa ja teemme piruetteja. En malta odottaa iltaan asti!

Hetken päästä lähden kampaamoon laittamaan hiukseni kuntoon, tätäkin päivää on kyllä odotettu. :)



maanantai 4. elokuuta 2014

Balettitunnille käy tieni

Tänään on se päivä, jota olen jo hetken odottanut. Tanssitunnit alkavat jälleen!

 

Ihan kohta pakkaan treenikassin iltaa varten ja katson valmiiksi bussireitin. Tunnit pidetään paikassa, jossa en ole aiemmin käynyt. Opettajakin on uusi, samoin ryhmä! Tänään opettelemme taas uudet sarjat, ja kaikki on uutta. Jännittää, mutta hyvällä tavalla.

Huomenna menen kampaamoon leikkauttamaan hiuksiani! Olen käynyt kampaajalla viimeksi ainakin kolme vuotta sitten... latvoja pitäisi tasata kun ne ovat niin kamalan kuivat, ja otsatukankin saa tällä kertaa ammattilainen leikata. Onhan se pakko myöntää, että itse leikattu etutukka ei koskaan näytä siltä kuin sen pitäisi. :D

Nyt siivousta!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

23

Sunnuntaina täytin 23 vuotta. Aina ennen ajattelin, että vanheneminen on kamalaa, kamalinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Vuosi toisensa jälkeen olen huomannut, että loppujen lopuksi aika vain menee eteenpäin, ja syntymäpäivänäkään olo ei ole yhtään sen kummempi kuin päivää aiemmin. 23 taitaa olla ihan hyvä ikä. Ensi vuonna ajattelen samaa yhtä suuremmasta luvusta.

Syntymäpäiväni vietin parhaassa mahdollisessa seurassa, kahdestaan tyttöystäväni kanssa. Kävimme hienosti syömässä hienossa ravintolassa, ja olo oli niin hieno. Paitsi, että emme osanneet olla kovin hienosti kun kikatutti niin kamalasti, ja ilveilimme toisillemme pöydän vastakkaisilta puolilta. Päivä oli ihana, paras syntymäpäivä aikoihin. Sain lahjaksi kengätkin! Ne ovat kauniit, vaalean väriset balleriinat, joissa on pitsikuvioinen reuna.

Ensi viikolla maanantaina olisi tarkoitus aloittaa taas tanssitunnit! Elokuussa yhteensä kuusi kertaa balettitunteja, ja syyskuusta alkaen balettia olisi ainakin kaksi kertaa viikossa. Ehkä kolmekin, jos onnistun mahduttamaan kärkitossutunnit kalenteriin. Syksystä on tulossa näillä näkymin aika kiireinen.
Tanssitunneille meneminen jännittää vähän. Olen tanssinut koko kesänä ehkä kahdesti! Onneksi saan aika nopeasti kiinni asioista (ainakin yleensä), joten ehkäpä pärjään ihan mainiosti.

Elämä hymyilee, on niin onnellista.


PS. Haluaisin sisustaa, ostaa villaneuleita, farkkuja, ruskean nahkaisen olkalaukun, tanssivaatteita,  kissanpennun ja leikata ja värjätä hiukset. Ei muuta :3


tiistai 15. heinäkuuta 2014

"I'll be back."

Hupsistakeikkaa.

Muutin blogini yksityiseksi keväällä, ja sen jälkeen en kirjoittanut enää lainkaan. Nyt blogihiljaisuus on kuitenkin ohi, ja aion taas kirjoittaa, tapani mukaan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kesä on hurahtanut ohi nopeasti, alkukesä meni ohitse ihan huomaamatta. Laitan tähän muutamia kuvia kesän ajalta!

  

Muutimme uuteen kotiin tyttöystäväni kanssa kesäkuun alussa. Tämä uusi paikka on ihana, ja saimme Ayu-kissan takaisin kotiin. Oli kamala ikävä!

 

Kesäkuiset näkymät maailmanpyörästä merelle! Tuona päivänä sää oli ihanan lämmin (tai oikeastaan kamalan kuuma...), mutta asiaan tuli muutos aika pian:


 Tällaista meillä! Kesäkuu taisi muutenkin olla muutamaa päivää lukuun ottamatta melko kylmä, ja pyöräilinkin töihin monena aamuna talvitakki päällä! Onneksi tuo lumi suli pois äkkiä.



Juhannuksen tunnelmia lapsuudenkodista!



 Tyttöystäväni ja minä olimme ulkona siskoni lasten kanssa, ja pihassa oli muutama kesy orava. Ne tulivat ihan lähelle, ja sainkin yhdestä kurresta hauskan kuvan. :D


 En ole oikeastaan ikinä ollut erityisen innostunut ruskettumisesta, mutta nyt heinäkuussa on ollut niin lämmintä, joten täytyyhän ilo ottaa siitäkin irti... Väriä on jo tarttunut pintaan viikon rantaputken päätteeksi. Olen ihan tyytyväinen, kun jalat eivät enää muistuta raakoja kanankoipia!


Rannalla on usein kesyjä sorsia, ja tämä kaveri oli erityisen rohkea. Hyvä ettei sentään tullut samalle viltille kanssani!

Kesä on pitänyt sisällään monenmoista tähän mennessä. Vastoinkäymisiä ja onnenpotkuja - auto hajosi ja sain uuden ystävän. Olo on ollut onnellinen. Minusta on ehkä tullut vähän rohkeampi ja avoimempi.  

Vaikka kesä onkin ihanaa aikaa, odotan jo syksyä. Koulun ja harrastusten alkua, arkea... aloitan nyt viimeisen vuoden labrapuolella, ja edessä on myös ylioppilaskirjoitukset ja puolen vuoden työharjoittelu, opinnäytetyön tekeminen, ja sen lisäksi jatkan kahdessa työpaikassa koulun lisäksi. Ihan odotan kalenterin täyttymistä kaikesta (varsinkin tanssitunneista)!



keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tanssivaatteet on mun aatteet

Tulipa tässä mieleeni, että millaisia vaatteita pidätte yleensä balettitunneilla?

Itse aina laitan tunnille mustan letarin, mustan hameen, valkoiset trikoot ja valkoiset tossut. Hiukset pidän nutturalla. Muut naiset, jotka käyvät kanssani samoilla tunneilla, pukeutuvat paljon rennommin... mustia legginssejä, urheilutoppeja, shortseja ja säärystimiä näkyy aika paljon. Muiden hiustyyleihin en ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota, mutta jotenkin on sellainen olo, että monet pitävät tukkaa ponnarilla. Viime viikolla heittäydyin vallan villiksi, kun laitoinkin punaisen puvun sen mustan sijasta! Oikeasti olisin kyllä laittanut sen mustan, mutten löytänyt sitä.

Pukeutuisin itsekin mieluusti vähän rennommin, mutta en oikein tiedä mitä pukisin päälleni. Henkilökohtaisesti pidän siitä, että jalat näyttävät mahdollisimman pitkiltä (töppöjalat kun olen syntyessäni saanut) joten shortsit eivät ehkä sovellu minulle. Ja koska minulla on valkoiset tossut, en kestä ajatusta mustista (tai muunkaan värisistä) legginsseistä, koska se katkaisee jalan linjan ikävästi. Olenkohan liian vanhanaikainen? Pitäisiköhän vähän höllätä nutturaa? :D





Pidättekö enemmän rennoista tanssivaatteista vai perinteisemmistä? Entä olisiko kenelläkään vinkkejä tähän ongelmaan?

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Turhautumista

Eilinen oli kummallinen päivä. Aamulla mietin, että jättäisin menemättä balettitunnille, mutta päätin silti mennä. Aloin valmistautua liian myöhään ja melkein myöhästyin bussista. Matkalla tiesin, että minun pitäisi juosta, mutta silti vain maleksin eteenpäin. Tunnilla olin hajamielinen, tendu-sarja pyyhkiytyi mielestä tyystin, vaikka se on naurettavan yksinkertainen. En ollut oikein parhaimmillani, ja tänään minua harmittaa. Tuntuu, etten edisty ollenkaan.

 

Toisaalta, se johtuu paitsi siitä, että minulla on tanssitunteja vain kerran viikossa enkä vapaa-ajallani venyttele tai harjoittele releveitä kummempaa, mutta myös siitä, että tanssiryhmämme on älyttömän iso. Opettajalla ei ole aikaa seurata jokaisen tekniikkaa, ja joka tunnilla en edes saa mitään palautetta työskentelystäni. Kaiken lisäksi ryhmän, johon ilmoittauduin piti olla jatkoryhmä. Ilmeisesti osallistujia ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, sillä ryhmä muutettiin alkeisjatkoryhmäksi, eli sellaiseksi, jossa tanssivat myös he, jotka aloittivat tanssin  viime syksynä. Sarjat ovat helpompia, niissä on kyllä haastetta keholle, mutta ei mielelle.


Haluan tanssia, mutta haluaisin myös kehittyä. Kohdata haasteita ja voittaa ne. Ehkä minun pitää vain lopettaa valittaminen ja ottaa tämäkin haasteena, joka on mahdollista voittaa. Ehkä otan tämän vain mahdollisuutena parantaa perustekniikkaa, voimaa ja venyvyyttä, ja mennä vaativamman tason tunneille sitten syksyllä. Turhautumisesta huolimatta pitäisi pystyä tekemään parhaansa.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Ihonhoitotuotteita rasvaiselle iholle

Tällä kertaa päätin kirjoittaa jostain aivan muusta kuin baletista, sillä tämän päivän postaus kertookin ihonhoitotuotteista.

Aluksi voisin kertoa jotain ihotyypistäni. Olen siis 22-vuotias, minulla on pintakuiva rasvainen iho, joka ärtyy helposti, ja johon tulee helposti epäpuhtaksia. Olen kärsinyt 10-vuotiaasta asti jonkinasteisesta aknesta, ja tällä hetkellä ihoni on paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin. Tästä päästäänkin siis tuotteisiin, joilla olen ihoani hoitanut nyt muutaman kuukauden ajan!


Yllä olevassa kuvassa on DHC Deep Cleansing Oil, jota käytän iltaisin meikin poistoon. Tuote soveltuu sekä kasvo- että silmämeikin poistoon. Olen todella ihastunut tähän tuotteeseen, sillä se puhdistaa kaiken meikin pois hyvin tehokkaasti ärsyttämättä ihoa tai silmiä. Tuote sopii kaikille ihotyypeille.
Käytän tuotetta siten, että pumppaan tuotetta n. vajaan teelusikallisen verran kämmenelleni, lämmitän öljyn hieromalla käsiäni yhteen ja levitän sen koko kasvoille. Sen jälkeen hieron öljyllä kasvojani parin minuutin ajan. Kun olen mielestäni valmis, otan käsiini hieman vettä ja hieron kasvoja lisää. Tällä tavalla öljy emulgoituu, ja se on helppo huuhdella pois. Lopputulos on puhdas ja pehmeä iho, joka ei tunnu yhtään rasvaiselta! Tuotteen hinta ebayssa vaihtelee, omastani taisin maksaa n. 15€.


Puhdistusaine jota käytän, on kuvassa näkyvä Laneige Multi Cleanser. Se soveltuu kaikille ihotyypeille, ja on hellävarainen mutta tehokas puhdistusaine. Koostumus on vaahtomainen, eli tuo 180ml tuubi on erittäin riittoisa. Käytän tuotetta aamuisin, sekä iltaisin meikinpoiston jälkeen. Arvioisin, että purkki kestää käytössä ainakin vuoden. Tämän puhdistusaineen teho perustuu entsyymeihin, jotka poistavat kuollutta ihosolukkoa ilman kuorivia rakeita. Tuotteessa itsessään kuitenkin on myös rakeita, jotka hajoavat, kun tuotetta vaahdottaa käsien välissä. Tarkkaa hintaa en enää muista, mutta suunnilleen 20€ paikkeilla mennään. Tilasin tuotteen siis ebaysta.


Kuorin kasvoni kerran tai kahdesti viikossa, ja käytän siihen yllä näkyvää tuotetta nimeltä Cure Natural Aqua Gel. Kyseessä on Japanilainen bestseller-tuote, enkä yhtään ihmettele, miksi se on niin suosittu! Tuote on geelimäinen kuorinta-aine,  jossa ei ole lainkaan kuorivia rakeita, ja siinä on yli 90% vettä. Tätä kuorinta-ainetta käytetään siten, että se levitetään kuivalle iholle ja hierotaan parin minuutin ajan. Tämän parin minuutin aikana geeli irrottaa ihon pinnalta kaiken kuolleeen ihosolukon! Tuote toimii hieman samaan tapaan, kuin jos rapsutat ihoasi saunassa, iholle jää sellaista kuolleesta ihosta koostuvaa "mössöä". Ihana, hellävarainen tuote, joka sopii varmasti kaikille ihotyypeille! Hinnaltaan melko arvokas, mutta takuulla sen arvoinen.


Ihon kosteutukseen käytän Mizon Snail Recovery Gel Cream-nimistä tuotetta. Se on kevyt, geelimäinen kosteusvoide, joka sisältää 74% etanalimaa. Kuulostaa melko kuvottavalta, mutta ei kannata antaa sen hämätä! Etanalima tunnetaan ihoa uudistavista ja arpia vaalentavista vaikutuksistaan, ja sopii mitä parhaiten rasvaisen ihon hoitoon. Koska tuote on todella kevyt, se sopii myös kuivaihoisille esimerkiksi seerumin tapaan kasvovoiteen alle. Tämä voide on todella miellyttävä käyttää, eikä sitä ole myöskään hinnalla pilattu - yksi tuubi maksaa noin 5€ ja kestää käytössä kolmisen kuukautta! Tuotteen tilasin jälleen ebaysta, ja suosittelen tilaamaan useamman tuubin kerrallaan.


Vielä viimeinen tuote, jota ihoni hoitoon käytän! Kuvassa näkyvät My Beauty Diary Arbutin Whitening Mask-naamiot. Nimensä mukaisesti naamiolla on vaalentava vaikutus, joskaan ei ihoa valkaisevalla tavalla, vaan arpia vaalentavalla tavalla. Olen käyttänyt näitä naamioita vain silloin tällöin, joten en ole aivan varma siitä, toimivatko nämä naamiot lupaamallaan tavalla. Käytön jälkeen iho on kuitenkin pehmeämpi, kimmoisampi ja kirkkaamman värinen. Naamiot ovat aasiassa hyvin suosittuja "sheet mask"-naamioita, eli ne on tehty kankaasta, johon on imeytetty hoitavaa seerumia, tässä tapauksessa siis vaalentavaa seerumia. Kuvassa näkyvässä pakkauksessa tulee 10 naamiota, ja pakkauksella oli hintaa n. 10€ (+5€ postikuluja).

Olen todennut, että nämä tuotteet yhdessä toimivat iholleni aika hyvin. Totta kai välillä tulee satunnaisia pikkunäppyjä, mutta niitä suuria, kipeitä, punaisia näppylöitä ei tule oikeastaan koskaan. Iho ei myöskään tunnu enää niin rasvaiselta, voin jopa jättää puuterin pois meikatessani, koska iho ei rasvoitu enää yhtä paljon kuin aiemmin.


Yllä olevissa kuvissa vasemmalla näkyy ihoni ennen kuin aloin käyttää näitä tuotteita, ja oikealla otettu kuva on muutaman kuukauden käytön jälkeen. Kummassakaan kuvassa iholla ei ole meikkiä. Ihoni ei siis vieläkään ole mitenkään täydellinen, mutta pienikin parannus on minulle suuri ilon aihe! :) Tärkeintä tässäkin on kuitenkin oikeasti se, miten itsetunto kohenee kun ihon kunto paranee. Nykyään en käytä edes joka päivä meikkiä, ja paksut meikkivoiteet olen voinut vaihtaa kevyempiin tuotteisiin.


Näihin tuotteisiin olen päätynyt yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen kokeillut lukemattomia erilaisia puhdistusaineita, kasvovesiä, naamioita ja voiteita. Nämä tuotteet tuntuvat nyt toimivan varsin hyvin. Jos et ole vielä löytänyt omalle ihollesi sopivia tuotteita, voin ainakin suositella kokeilemaan näitä. Tietenkin meillä kaikilla on erilaiset ihot, ja nämä tuotteet, jotka toimivat minun ihollani, eivät välttämättä ole oikeita kaikkien muidenkin iholle. Täydellistä ihonhoitorutiinia ei kuitenkaan voi löytää kokeilematta! Toivotan siis kaikille onnea etsintään ja muistutan vielä, että sinnikkyys palkitaan. :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Viikonlopun kuulumiset

Eilisellä balettitunnilla pääsin ulkoiluttamaan uutta, violettia sifonkihamettani. Se on ihana, vaikka aluksi olinkin järkyttynyt hameen väristä ja pituudesta, jotka eivät vastanneet ollenkaan odotuksiani.



En ole venytellyt pitkiin aikoihin kunnolla, mutta eilen jostain syystä olin notkeampi kuin koskaan ennen. Kummallista! Olen aika ylpeä, koska minua on aina pilkattu kankeudestani.Tänään lihakset ovatkin olleet mukavasti jumissa...
Eilinen tunti meni tankosarjojen ja piruettien osalta aika hyvin, mutta hypyt eivät tällä kertaa sujuneet. Pitänee syödä kunnollinen aamiainen ennen tuntia, etteivät lihakset hyytyisi kesken kaiken. Vesipulloakin pitäisi muistaa kuljettaa mukana.

Tänään vein tyttöystäväni kanssa kummityttöni elokuviin katsomaan Onnelin ja Annelin. Kävimme syömässä, ostoksilla ja jäätelöillä. Päivä oli ihana. Löysin itsellenikin kivan hiuspannan, joka on kerrankin sopiva minikokoiseen päähäni! :D

Jospa sitten vielä illan päälle katsoisin pari jaksoa Greyn Anatomiaa 



tiistai 4. helmikuuta 2014

Kärkitossumania

Olen edelleen liiankin täpinöissäni siitä, että aloitamme jälleen kärkitossuilla harjoittelun! Kaivelin tossuni kaapin perältä ja kokeilin niitä. Ne ovat yhtä ihanat ja sopivat kuin aiemminkin. Nilkkani kaari ei ole niin kaunis kuin aiemmin, mutta se asia korjaantuu kyllä aikanaan.

 
Ompelin myös tossujen nauhat uusiksi, sillä vanhat ompeleet olivat rumat. Käytin tossujen sisäsyrjien nauhoihin punaista lankaa, jotta muistaisin, kumpi tossu tulee kumpaan jalkaan. Sillä nimittäin on paljonkin merkitystä, ne tuntuvat hyvin kummallisilta "väärissä" jaloissa.

Opettelin myös sitomaan tossut siten, ettei solmua voi nähdä lainkaan. Aiemmin tossujen sitominen on ollut vähän vaikeaa, nauhat repsottivat rumasti vaikka kuinka yritin tunkea nauhojen päitä piiloon. Katsoin erään hyvin opettavaisen videon kärkitossuista, ja siispä opin sitomaan ne nauhat oikein! On mukavaa, kun se sujuu nopeasti ja lopputuloskin on siisti.


Tässä vielä tämä erinomainen video! En tiedä miksi, mutta tämä video oli mielestäni vain niin paljon parempi kuin muut videot samasta aiheesta.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Iloisia asioita

Tänne postaaminen on jäänyt vähille. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut, en vain ole saanut aikaiseksi!

Tänään balettitunnilla opettaja sanoi minulle plie-sarjan aikana "kaunista". Se teki minut onnelliseksi. Hiihtoloman jälkeen aloitamme kärkitossuilla harjoittelun. Jännittää, mutta olen kuitenkin innoissani! Olen minä aiemminkin niillä harjoitellut, mutta edellisestä kerrasta on aikaa... melkein kuin aloittaisin taas alusta. Vaikka alussahan minä olen muutenkin.


Tilasin ebaystä ison kasan ihania vaatteita. Mukaan saattoi "lipsahtaa" yksi pitkä tutu, mutta se ei ehkä haittaa. En minä sillä mitään tee (paitsi yksin kotona pyörähtelen se päälläni), mutta se hinta! Olisitko sinä voinut vastustaa ihanaa, persikanväristä kuuden euron tutua? Minä en ainakaan.

Kuvittelin, että biokemian koe meni huonosti. Ei se mennytkään, sain yhtä pistettä vaille täydet pisteet. Tulin siitä iloiseksi. Maanantaina alkaa uusi jakso, enkä ole vielä hankkinut tarvittavia kirjoja. Hupsistakeikkaa.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Taas sitä mennään!

Tällä viikolla, lauantaina, pääsen jälleen balettitunneille. Oi, ihanaa, ihanaa, aivan ihanaa. Olen nähnyt unia baletista aivan hullunlailla. Että osasin muka tanssia. Että tein tuosta vain 32 fouettea. Että developpeni nousivat aivan korvani viereen.


(Blogikuvituksena saa jälleen kerran kelvata tumblr-kuvat, en ole kuvannut melkein yhtään lähiaikoina.)

Ehkä keskityn nyt alkavilla tunneilla olennaiseen. Fouettet ja developpet tulevat sieltä kyllä, sitten aikanaan.

Koulu alkoi tänään (oikeastaan jo viime viikolla, mutta silloin en mennyt), ja nyt jo tunnen olevani rättiväsynyt. Nukuin yöllä viisi tuntia, ja tänään koulun lisäksi alkoivat taas työtkin. Ei siinä vielä kaikki, vaan myöhästyin bussistakin ja kävelin korkokengissä loskalumen keskellä melkein tunnin, ennenkuin pääsin seuraavan bussin kyytiin. Vihaan bussilla kulkemista.

Toisaalta, mieltäni ei voi nyt lannistaa yhtään mikään. Lauantaina minä pääsen taivaaseen.