maanantai 23. syyskuuta 2013

Lauantain balettitunti

Viime lauantain balettitunti oli jälleen i-ha-na. Viimeksi tunnilla oli sijainen, joka oli todella mukava, mutta tällä kertaa oikea opettaja oli paikalla. Hän on myöskin aivan i-ha-na. Hän on pirteä, hän osaa selittää liikkeet niin, että minäkin ne ymmärrän, ja pehmeästi korjaa ja neuvoo, jos teen väärin. Häneltä saa myös kehuja silloin, kun niille on aihetta.


Tunti alkoi reverencella, kuten viimeksikin. Se oli hiukan erilainen kuin sijaisen ohjaamana, mutta se meni hyvin. Siitä siirryimme tangolle, jossa teimme hiukan lämmittelyjä, sekä plie-, tendu-, jete-, ja rond de jambe-sarjat, jotka olivat tuttuja viime kerralta. Uutena opettelimme grand battement- ja fondue-sarjat, jotka olivat todella haastavia. Opettaja sai kaiken näyttämään niin kevyeltä ja helpolta, mutta todellisuus oli kaikkea muuta kuin kevyttä ja helppoa. Olisinpa edes vähän notkeampi ja vahvempi.
Tangolta siirryimme keskilattialle, ja harjoittelimme valssia, jota alustavasti kokeilimme viimeksi. Se sujui hyvin, kädet ovat heikoin puoleni, mutta onneksi tämä valssi oli niin yksinkertainen, että sain kädetkin sulavasti mukaan. Viimeiseksi tanssimme lyhyen adagion, joka oli todella mukava tanssia, mutta siinä oli vaikeitakin kohtia. Siinä puolitoista tuntia vierähtikin! Vielä nyt maanantainakin tunnen, että lihakset kävivät lauantaina läpi melkoisen rääkin. Tänään illalla on onneksi luvassa 45 minuuttia venyttelyä, vieläpä lämmitetyssä jumppasalissa!




Alan pikkuhiljaa valmistautumaan töihin lähtöön! Tänään oli (näin ohimennen mainiten) synteesikurssin koe. Tuntui, että koe meni hyvin, vaikken yhteen kysymykseen osannut vastata yhtään mitään... kummallista, koska olen kyllä tehnyt synteesin jota kysymys koski, mutta kaikki työvaiheet lipuivat mielestä sitä mukaa kun niihin yritin tarttua! Kokeet saamme jo huomenna takaisin, katsotaanpa miten kävi. :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Balettitunnille, viimeinkin!

Tästä tytöstä saattoi tulla lauantaina maailman onnellisin tyttö. Sattui nimittäin niin, että kansalaisopiston aikuisten jatkobalettiryhmässä oli vielä tilaa, joten pääsin mukaan niille tanssitunneille! Hintakin oli varsin huokea, siis sopiva opiskelijalle. Oi onnea!

Tunnilla oli todella mukavaa (ja toisaalta todella epämukavaa). Meitä oli monen ikäisiä, ja eri tasoisia. Olin etukäteen peloissani siitä, että kaikki muut olisivat paljon parempia ja itse vain nolaisin itseni siellä tunneilla! Muut olivat ehtineet käydä jo kaksi kertaa tunnilla, mutta sain uusista sarjoista mukavasti kiinni. Niissä oli haastetta, pidin siitä. 

Meillä on pieni ryhmä, ja todella nautin siitä, kun sain korjauksia ja huomautuksia tekniikkaani liittyen. Monien korjauksien jälkeen sain myös palkitsevan hetken; opettaja kehui keskivartaloni hyvää tukea! Ilmeisesti kotitreeni ei ole mennyt ihan hukkaan. Pohkeet ja pakarat jäivät huutamaan hoosiannaa, ja piruettiharjoitusten jälkeen oli vielä illalla paha olo. Silti olen varma, että aivan leijuin ulos salista tunnin jälkeen. Puolitoista tuntia taivaassa, joka lauantai. Elämä on ihaninta. 

torstai 5. syyskuuta 2013

Vähän tanssia ja paljon muuta

Kotitreeni baletin suhteen jatkuu! Nyt viime päivinä olen kiinnittänyt huomiota erityisesti käsiin, hartioihin ja korsettiin. Olkapäät tahtovat yleensä hirmu helposti nousta korviin harjoitellessa ja tanssiessa, joten niihin täytyy kiinnittää huomiota.
Olen myös venytellyt, ja minusta tuntuu, että kehitystä on tapahtunut. Taivun ihan pian spagaattiin, jos vain jatkan harjoittelua! Tämä on minulle henkilökohtainen voitto, koska minua on pienestä pitäen kutsuttu rautakangeksi, enkä yhtään ihmettele; erityisesti pohkeet ja takareidet ovat minulle ongelma.
Aukikiertoakin olen saanut parannettua, mutta selän notkeuden suhteen täytyy tehdä kovasti töitä. Pitää vain olla varovainen, sillä keväällä sain selkään noidannuolen ja kävelin ainakin viikon kuin 100-vuotias mummeli. Huvittavinta koko jutussa oli kyllä se, että noidannuoleen johtanut tapahtuma sattui melko varmasti balettitunnilla!


Leikkasin taas etutukkaa lyhyemmäksi. Se kasvaa ihan liian nopeasti! Onneksi minulla on otsatukan leikkuusta vuosien kokemusta, alkaa sekin homma siis sujua jo aika rutiinilla. :D Mietin, että hiukset pitäisi taas värjätä tummemmiksi. En jostain syystä saa koskaan sellaista viileää tumman ruskeaa sävyä tähän kuontaloon, mutta aion vielä yrittää!

Koulusta voisin kirjoittaa sen verran, että tämä synteesikurssi on ollut tähän mennessä todella mielenkiintoinen. Nautin laboratoriossa työskentelystä, varsinkin kun siihen työskentelyyn on saanut ihan uuden otteen tämän kurssin aikana. Koululla kävi myös bioanalyytikko-opiskelijoita kertomassa heidän alastaan. Ala on melko mielenkiintoisen oloinen, ehkä minusta tuleekin isona bioanalyytikko!