perjantai 30. elokuuta 2013

Balleriinaunelmia

En muista ensimmäistä kertaa, kun näin balleriinan. Olin kuitenkin varmasti aika pieni, koska jo esikouluikäisenä haaveilin baletista. Satuin vain asumaan kaupungissa (tai kuntahan se silloin oli), jossa harrastusmahdollisuudet olivat jalkapallo, jääkiekko, sähly, kuoro, jazztanssi, naisvoimistelijat ja pianon soitto. Ei siis balettia (eikä viulun soittoakaan!) minulle.

Nyt aikuisiällä, kun minulla on enemmän mahdollisuuksia, baletista on tullut minulle lähes pakkomielle. Haluan oppia tanssimaan. En enää havittele sitä pinkkiä tutu-unelmaa, josta pienenä haaveilin, vaan haluan oppia tanssimaan omaksi ilokseni, ja haluan tanssia hyvin. Haluan tanssia kauniisti.

Pitkän aikaa sana baletti toi mieleen vain ja ainoastaan sen loistokkuuden. Balleriinat tanssivat keveästi kuin keijuprinsessat lavalla tylliunelmissaan, prinssien ja hoviväen ympäröimänä. Kimallusta, hohdokkuutta.




Nyt olen nähnyt baletin toisen puolen, joka jää kaiken tuon loiston varjoon. Sen puolen, jossa baletti on kovaa työtä. Sen puolen, jota ei haluta näyttää yleisölle. Jostain syystä tämä varjoisa puoli kiehtoo minua enemmän.




Minusta on ihanaa katsoa balleriinojen harjoittelevan ja tekevän virheitä rumissa veluurihuppareissaan ja eriparisissa säärystimissään. Siinä on sitä taikaa, jostain syystä.

Siellä, missä kävin ennen balettitunneilla, ei ollut niin väliä, millaisiin vaatteisiin sonnustautuneena tanssitunnille saapui. Saavuin silti aina valkoisissa trikoissa, valkoiset harjoitustossut jalassa, musta leotardi päälläni. Siellä, minne olen ehkä menossa, on varmasti paljon tarkempi pukukoodi. Olisi pitänyt edellisessä paikassa ottaa ilo irti ja ilmaantua tunneille siinä rumassa sinapinvärisessä pitkähihaisessa bolerossa, hikihousuissa ja eriparisissa säärystimissä. Ehkä minäkin olisin voinut olla osa sitä taikaa, 75 minuuttia kerrallaan. ♥

tiistai 27. elokuuta 2013

Tuplapiruetteja

Tänään meidän luokkaan oli tarkoitus tulla joitain kuvaajia, joiden piti kuvata jonkinlainen video meistä. Haha, en itsekään kyllä tiedä tarkalleen mistä on kysymys, ilmeisesti esittelyvideo laboratorioalasta yläasteen oppilaille. Olin laittanut kivat vaatteetkin, mutta loppujen lopuksi saimme tiedon, että aikataulumuutosten vuoksi ovat tulossa sittenkin vasta ensi viikolla. Laitan kuvan asusta tänne, ettei se menisi ihan harakoille.


Syystä tai toisesta, en oikein koskaan onnistu kuvissa silloin, kun joku muu on kameran takana. En tiedä edes itse, mikä kuvakulma on minulle kaikkein imartelevin, ja millaisissa asennoissa vartaloni näyttää parhaalta. En hallitse kasvojeni ilmeitä ollenkaan, ja se on ongelma paitsi kuvissa, myös tanssiessa... näytän aina siltä kuin irvistelisin, vaikka oikeasti vain yritän oikein tosissani.


Tanssista puheen ollen, tänään onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään ihan oikean, tasapainoisen, sulavan tuplapiruetin! Kylläkin ihan vain pehmeillä tossuilla, mutta silti. Olo on kuin voittajalla, uskomatonta! Ehkäpä joskus opinkin tanssimaan, ken tietää.


Kuvissa ovat ensimmäiset omat kärkitossuni, jotka hankin viime talvena. Minulla ei ole tosiaan ollut muunlaisia tossuja, mutta tuntuu siltä, että nuo Grishkon Maya-tossut ovat todella hyvät. Niin hyvät, etten edes halua muunlaisia tossuja. Ne näyttävät kauniilta jalassa, tuntuvat hyvältä jalassa, ovat yksinkertaisesti ihanat. En ole ehtinyt tanssia niillä kovinkaan paljoa, siksi ne ovatkin vielä niin siistin näköiset. Tuo super soft pohja vain mietityttää, mitenhän kauan se kestää käytössä? Seuraavissa tossuissa pitänee olla hieman kovempi pohja.

Taidan vielä harjoitella niitä piruetteja. Minä opin vielä, katsokaa vain!

maanantai 26. elokuuta 2013

When life hands you lemons...

Välillä tuntuu, että elämällä ei ole muuta annettavaa kuin sitruunoita sitruunoiden perään.

En ole vieläkään ilmoittautunut syksyn balettitunneille, enkä ole ihan varma ovatko tunnit jo alkaneet. Eikä siinä vielä kaikki, näillä näkymin en varmaankaan edes voi ilmoittautua... onpa surkeaa olla opiskelija, ja vieläpä niin vanha ettei enää kehtaa pyytää sellaisia summia vanhemmiltakaan. Ei kai auta muu, kuin katsoa miten käy. Ja jos en mene balettiin nyt, niin menen sitten keväällä.






 
Tuossapa muutamia kuvia päivän lookista. Olen mahdottoman laiska laittamaan kampauksia, joten "keksin" oivan keinon: teen kiharat illalla, ja käytän aamulla hiuksiin vain kuivashampoota ja harjaan ne. Oikea laiskan tytön pelastus! Ehkä voisin yrittää aamuisin laittaa jonkinlaista lettikampaustakin... jos vain malttaisin nousta ajoissa.

Ja lisää niitä sitruunoita. Nuo alimman kuvan housut ovat juuri ne housut, jotka minun oli tarkoitus palauttaa, koska ne eivät mahtuneet päälleni. Arvatkaapa vain, muistinko palauttaa niitä ajoissa? Jep, en muistanut. Eipä sitten ollut muuta mahdollisuutta kuin survoutua niihin, ja sain kuin sainkin napin ja vetoketjun kiinni kun vedin vatsaa oikein kovasti sisään. Toivottavasti venyvät käytössä, vaikka eivät nuo ole kamalan näköiset, jos vain pitää löysää paitaa päällä.

Eli postauksen opetus? Jos saat elämältä sitruunoita, syö ne.

 

 Loppuun vielä kuva Optimuksesta, ihan vain koska se on niin söpö. ♥


perjantai 9. elokuuta 2013

Otsatukka teki paluun

Siinä sitä taas mentiin. Olin yrittänyt kasvattaa otsatukkaa pois jo ainakin lähemmäs puoli vuotta, mutta tänään meni hermo. En jaksa laittaa etuhiuksia kiinni joka päivä, varsinkin kun tavallisesti vain vedän sen pinneillä ylös. Nyt etutukka oli juuri sen mittainen, että se ei yllä korvien taakse, eikä myöskään pysy nätisti sivussa edes muotoilutuotteiden avulla, joten se sai luvan lähteä. Tiedän, että tulen katumaan tätä suuresti sitten, kun ne pitäisi tanssitunteja varten laittaa kiinni, mutta minkäs teet!



Tyttöystävältä tuli sellaista palautetta, että näytän kuulemma ykkösluokkalaiselta. :D Nyt jos ihan oikeasti mietin asiaa, minulla taisi olla ihan samanlainen tukka ekaluokan koulukuvassa! Voi ei.
Ajattelisin silti, että otsahiukset sopivat minulle.

Sitten, vähän muita kuulumisia. Kummityttöni aloittaa ensi viikolla ekaluokan, ja sen kunniaksi ostin hänelle kännykän lahjaksi! Voin myös ylpeänä todeta, että hän aloittaa myös syksyllä ensimmäistä kertaa balettitunnit! On se jo iso tyttö.

Edellisessä postauksessa mainitsin, että tilasin uudet housut! Oikeastaan tilasin kahdet, joista toiset istuvat täydellisesti, ja toiset eivät mene edes kiinni. Ne pitänee siis palauttaa! En aio edes vaihtaa isompaan kokoon, koska housujen väri oli kyllä kaukana siitä miltä se kuvassa näytti. Olen silti tyytyväinen niihin sopiviin, koska kaikki farkut jotka omistan, ovat liian isoja. Ei siksi että olisin laihtunut tai mitään, minulla on vain paha tapa ostaa liian isoja housuja!

Keskiviikkona tosiaan alkoi minullakin koulu, oli oikeastaan ihan mukava palata koulun penkille taas. Heti ensimmäisessä jaksossa aloitamme orgaanisen kemian synteeseillä! Siitä on vähän sekalaisia tuntemuksia - toisaalta hei, synteesejä! Jännittävää! Ja sitten toisaalta, yh, orgaanista kemiaa. Koko ikäni olen luullut että olen teoriaihminen, mutta todellisuus taitaa olla, että olen ihan oikeasti enemmän käytännön puoleen. Viimevuonna orgaanisen kemian kurssi meni vähän niin ja näin, koska se oli puhtaasti pelkkää teoriaa. Jospa tämä synteesikurssi onnistuisi vähän paremmin.


tiistai 6. elokuuta 2013

Uusia tulokkaita

Kesäloma on vierähtänyt ihan liian nopeasti, huomenna odottaa paluu koulun penkille! Koulun alkuun liittyy kuitenkin kaikki uusi ja ihana, kuten uudet kengät jotka ostin viime viikolla, ja uudet housut jotka odottavat tällä hetkellä paketissa Ärrällä. Eikä siinä vielä kaikki!


Tämmöinen kaveri meillä nykyään asustaa! Ei ole kylläkään oma koira, vaan kämppisten pikkuinen :) Suloinen kuin mikä!


Toinen uutukainen olikin sitten arkisempi asia, iPad mini ja sille pinkki smart cover. Hyödyllinen väline esimerkiksi koulussa, koska teemme aika paljon nettiin tehtäviä, kuten viimevuoden spektrometrian kurssin työpäiväkirja joka tehtiin blogimuotoon!


 
Nämäkin kukat olivat ilmestyneet takuulla yhdessä yössä koiranulkoilutusreitin varrelle. Tai sitten en vain ole aiemmin huomannut niitä...

Nyt taidan lähteä hakemaan sen paketin sieltä Ärrältä, jospa ne tilaamani housut olisi sopivan kokoiset!



torstai 1. elokuuta 2013

Pulmallinen baletti

Tänään olen taas yksin kotona harjoitellut vähän tanssimista. Venyttelystä olen pitänyt taukoa muutaman päivän, ja se näkyy heti! En ole koskaan ollut venyvää sorttia, ja olenkin aina ollut kateellinen siskolleni. Hänelle notkeus ei ole ongelma! Toinen ongelma on se, että olen auttamattoman kömpelö! Yksinkertaisetkin liikkeet takkuavat, ihan kuin omistaisin kaksi vasenta jalkaa. Tasapainosta en aio edes mainita. Toisaalta koen, että voimaa vaativat liikkeet, kuten hypyt, ovat vahvuuteni.

Jostain syystä olen aina ajatellut, etten voi mennä tanssitunneille, koska en osaa tanssia. Vähän niinkuin ihmiset, jotka hoitavat jalkansa kotona, ennen kuin viitsivät mennä hoidattamaan ne kosmetologilla.
Koen tanssitunnit ehkä jopa hieman ahdistaviksi. Mitä opettaja ajattelee? Entä mitä muut oppilaat ajattelevat? Olenko kaikista huonoin? Niin, voi minua. Aina ei tarvitsisi olla niin kilpailunhaluinen. Tästä ajatusmallista on päästävä, ja siksi aion rohkeasti ilmoittautua syksyllä alkaville tunneille. Onneksi en joudu tunneille yksin, vaan tyttöystäväni tulee myös. Hän on harrastanut balettia jo pidemmän aikaa, mutta piti siitä taukoa muutaman vuoden, kunnes jälleen aloitti yhdessä kanssani vasta-alkajien ryhmässä.

Tulevalta lukukaudelta toivon edistystä. Edellinen opettaja, vaikka mukava olikin, keskittyi lähinnä niiden taitavimpien oppilaiden kehitykseen. Tunsin oloni aika toivottomaksi räpeltäjäksi, jota ei edes kannata ohjata tai neuvoa.
Tavoitteeni on notkistua ja vahvistua, sekä parantaa tasapainoani ja yleiskuntoani. Sulokkuus saa(ttaa) tulla myöhemmin.

Katsotaan, miten käy!