perjantai 20. joulukuuta 2013

Painajaisia baletista

Eräänä yönä tällä viikolla näin unta. Se oli aluksi oikeastaan aika ihana uni. Unessa osasin nimittäin tanssia. Pyörähtelin keveästi, hypyt olivat ilmavia ja vaivattomia. Kaikki oli täydellistä.

Sitten tuli aika, josta kai jokainen tanssija haaveilee. Esiintyminen! Puin ihanan, valkoisen tutun päälleni ja kävin läpi koreografiaa. Lämmittelin ja valmistauduin astumaan lavalle. Silloin tapahtui kamaluuksia: jokaisella tanssiaskeleella kärkitossuni alkoivat pehmetä, ja lopulta ne olivat niin pehmeät, ettei niillä enää voinut tanssia. Niiden pohjat vain murenivat pois. Sitten heräsin.


Huvittavinta on, että oikeasti en ole ollut mukana yhdessäkään balettiesityksessä, enkä osaa (vielä!) tanssia kärkitossuilla. Toivottavasti tämä uni ei enteile mitään. Ehkä se ei enteile, jos siihen ei usko.

Joululoma alkoi. Sain koulussa lahjojakin! Sain jopa yhden lahjan, jota kukaan ei tunnustanut jättäneensä lokeroni eteen. Minulla on aavistukseni, mutta ehkä sillä ei ole mitään väliä. Uteliaana Ullana menin tietenkin avaamaan lahjan jo eilen. Se oli kirja. Luulin, että jäisin ilman kirjaa tänä jouluna. Näköjään en sittenkään. Joku tonttu (?) on tainnut ottaa toiveeni kuuleviin korviinsa. Olen aika iloinen.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Hei taas!

Tämä blogi on nyt ollut hetken aikaa hieman taka-alalla ajatuksissani, mutta tänään aikaa ja postaamisen aihetta taas löytyy! Tähän blogihiljaisuuteen on kuulunut vaikka mitä... mm. karvaista kebabia, kakunvaihtoviikot (perustimme salaisen kokkausklubin, ja luulen että yksi jäsenstä ei edes tiedä kuuluvansa siihen!), biokemiaa ja ihanat hopea-pinkit glitterkynnet. Ah, ihanuutta.

Pari viikkoa sitten oli tämän vuoden viimeinen balettitunti. Tammikuussa alkaville tunneille olen ilmoittautunut jo. Tuolla viimeisellä tunnilla opettajakin oli jo joulutunnelmissa - hän nimittäin vaihtoi joidenkin sarjojen musiikit joululauluihin! Se tuntui virkistävältä, vaikka pidänkin niistä tavallisista kappaleista.

Tämän tauon aikana ajattelin harjoitella tanssia kotona (taas). Päätin pyrkiä venyvyyden ja aukikierron kehittämiseen sekä niihin käsiin (ikuinen ongelma!). Käsien hallintaan on toisaalta auttanut paljon sellainen "balleriina-ajattelu", eli yritän tuntea itseni varsin ylvääksi, sulokkaaksi, höyhenenkeveäksi tanssijaksi, ihan oikeaksi balleriinaksi... noloa, mutta silloin tuntuu, että ryhti pysyy oikeana, liikkeisiin tulee pehmeyttä ja lennokkuutta, ja ne kädetkin pysyvät hallinnassa. Kerran kehtasin kokeilla tätä kikkaa tunnilla, ja opettaja heti hihkaisi kesken jete-sarjan, että hyvältä näyttää! Kyllä tämä tästä.

Kissamme Ayu tuli taas käymään kotona


Hoho, demonikissa Ayu! On muuten oikeasti aika häijyn näköinen, vaikka tosielämässä onkin ihana pehmeä pullero :3

Jouluostoksilla on käyty ja suklaata syöty enemmän kuin laki sallii... ja pian alkaa joululoma. Olen menossa tyttöystäväni kanssa jouluksi vanhempieni luokse, pitkästä aikaa! Taisin viettää joulun lapsuudenkodissani viimeksi kolme vuotta sitten. Odotan sitä, että saan herätä kinkun tuoksuun, käydä maailman parhaassa saunassa, ja tietenkin viettää rauhassa aikaa kaikkien tärkeimpien ihmisten kanssa. En ole jouluihminen, mutta jostain syystä, tänä vuonna fiilistelen joulua jo jokseenkin innoissani. Olen tällainen jäyhä jurottaja :D

maanantai 25. marraskuuta 2013

Talvisia tunnelmia

Kolme koetta takana päin, huomenna olisi vielä yksi tulossa. Keskiviikkona vaihtuu jakso! Viikonloppuna talvi tuli uudestaan. En oikein pidä kylmästä ja pimeästä, enkä oikeastaan auringostakaan, kun se heijastuu lumesta ja sokaisee silmät.




 Lauantaina balettitunnilla oli ihanaa. Koko viime viikko oli oikeastaan todella mukava viikko. Sain jälleen otteen ruokailutottumuksistani, ja olen harrastanut muutakin liikuntaa kuin tanssia. On hyvä olo. Alan pikkuhiljaa notkistua säännöllisen venyttelyn tuloksena.


Tänään menen illalla töihin ja sen jälkeen lenkille. Loppuillan istunkin telkkarin ääressä tyttöystäväni kanssa, sillä ostimme Pretty Little Liarsin kolmannen tuotantokauden. Armottoman koukuttavaa!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Back in the game!

Miksi viikonloput menee aina ohi liian nopeasti? Kissamme Ayu kävi viikonlopun verran kylässä, oli hirveä ikävä. Nyt taas on maanantai, ja matikan koe. Täytyy kouluun mennessä käydä ostamassa konseptipaperia ja taulukkokirja... hups, olenpa senkin jättänyt viimetinkaan.

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein taas balettitunnille! Se oli ihanaa, vaikka tänäänkin vielä kyljet, vatsa ja reidet ovat ihan jumissa ja kipeät... sen verran kovan rääkin opettaja meille tällä kertaa piti (tai sitten kyse on vain siitä pitkästä tauosta...?) Oli mukava kuulla, että opettajan mielestä voisin jatkaa keväällä jatkavassa ryhmässä, eli siis hieman vaikeampia juttuja olisi silloin tiedossa.


Eilen katsoin tyttöystäväni kanssa dokumenttielokuvan "First Position". Suosittelen katsomaan, se oli viihdyttävä, ja kaikki nuo nuoret tanssijanalut tanssivat niin kauniisti! Toisaalta kovin lannistavaa, ja toisaalta sitten enemmänkin inspiroivaa. Haluaisin vain tanssia päivät pitkät!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Taukoilua

Huomenna tulee täyteen tasan neljä viikkoa siitä, kun olen viimeksi käynyt balettitunnilla. Voihan itku! Ensin jäi tunti välistä talvirenkaiden vaihdon takia, toinen syysloman takia, kolmas pyhäinpäivän takia ja huominen jää välistä, koska menen katsomaan teatteriin Ronja Ryövärintytärtä. Melkein jo kaduttaa, että lupauduin lähtemään mukaan.



Eli, olen taas palannut kesän ajalta tuttuun kotitreeniin, tällä kertaa tehden tänä syksynä opeteltuja uusia sarjoja. Aloitan yleensä kevyellä lämmittelyllä, ja teen sitten pliet, tendut ja jetet. Seuraavaksi teen rond de jambe-sarjan, frappet ja fonduet, sekä releve-harjoituksia. Sen jälkeen harjoittelen erilaisia hyppyjä ja piruetteja, ja viimeiseksi venyttelen. Tahtoisin tehdä enemmän tanssillisia osuuksia, mutta tilanpuutten vuoksi täytyy tyytyä tankosarjoihin.

Viime viikolla tuli täyteen neljä vuotta siitä, kun minä ja tyttöystäväni aloimme seurustella. ♥ Menimme hotelliin, kävimme katsomassa kaksi elokuvaa (Carrien ja Gravityn!) ja söimme paljon hyvää ruokaa. Viikonloppu oli ehkä ihanin pitkään aikaan.

Nyt pitäisi vielä opetella tekemään burleskimeikki! Jostain syystä lopputulos on kuitenkin enemmänkin drag queen-tyyppinen... onneksi aikaa on vielä huomiseen!



maanantai 21. lokakuuta 2013

Lomalla!

Ja niin se vain syksy muuttui talveksi, ihan yhdessä yössä.



Kävin siis ostamassa talvitakin, pipon ja lapaset. Kaulahuivin voisin tehdä itse! (Tai no, enhän minä sitä itse aio tehdä, vaan ehkä äiti tai tyttöystävän sisko!)

Nyt olemme tyttöystävän äidin luona käymässä. Ollaan syöty hirmuisen hyvää ruokaa, ja puuhattu kaikkea kivaa. Ratkaisin rubikin kuutionkin. Kahdesti! Tänään kävin myös siskon kanssa kahvilla, kun hän kerran täällä päin asustaa nykyään. Oli tosi mukavaa rupatella :)


  

Näistä kahdesta hulivilistä on ihan turha yrittää ottaa kuvia silloin, kun ne ovat hereillä! Siispä hyökkäsin kameran kanssa niiden kimppuun vasta sitten, kun oli päiväunien aika.

 

Rakkahainen pienoinen

Huomenna matka jatkuu kohti minun lapsuudenkotiani. Äiti lupasi laittaa ihania ruokia, ja käydään talvikenkäostoksilla! Käymme myös tapaamassa muitakin sisaruksia :D Huomenna, ennen kuin matka voi jatkua, täytyy armaan automme käydä huollossa. Ei mitään öljyn vaihtoa kummempaa! Itse saimme sentään renkaat vaihdettua (parin kaverin avustuksella). Jos vain saisi vielä valokytkimen korjattua, ettei aina pysäköinnin yhteydessä tarvitsisi käydä kiskomassa akun johtoa irti... :D

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ihana viikonloppu

Eilinen balettitunti oli taas ihana. En vain ilmeisesti ollut oikein parhaimmillani, kun sain jatkuvasti huomautuksia aivan yksinkertaisista asioista. Ja ne kädet. En vain opi.

Ärsyttää, kun en ole tarpeeksi notkea ja vahva. Haluan, nyt heti. En pidä siitä, että asioiden eteen pitää nähdä vaivaa.

Lauantaina illalla minä ja tyttöystäväni menimme yöksi ystäviemme luokse. Kokkailimme meksikolaista ruokaa ja pelasimme korttia. En edes muistanut, että korteilla pelaaminen on niinkin hauskaa!

Tänään ajattelimme piipahtaa Hulluilla Päivillä, vaikka olen niitä koko viikon pakoillutkin. Bongasin kuvastosta ihanan valkoisen pitsicollegepaidan, jonka olisin kuollakseni halunnut! Ikävä kyllä, saavuin paikalle puoli tuntia kaupan aukeamisen jälkeen, ja ne paidat oltiin jo myyty loppuun. Minun tuuriani.


Kävimme kuitenkin eräässä uudessa kahvilassa kaakaolla. Se oli ihanaa, vaikka olinkin jo valmiiksi ähkyssä eilisen ja tämän päivän mässäilyn takia... Olen vieläkin niin täynnä, että syön seuraavan kerran ehkä ensi vuonna.

Viikonloppu on mennyt liian äkkiä. Aamut alkavat olla niin pimeitä, että nouseminen on silkkaa tuskaa. Onneksi huomenna saan vielä nukkua pitkään ja valmistautua rauhassa alkavaan viikkoon, sillä koulu alkaa vasta yhdeltä! Oi onnea.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ajatuksia tanssista

Tänään kävin taas balettitunnilla. Taisin viimeksikin kehua opettajaamme, mutta täytynee kehua vielä kerran - hän on niiiiin mahtava. Hän kehuu silloin, kun kehuille on aihetta, ja antaa korjauksia, kun se on tarpeen.

Kädet ovat edelleen heikoin alueeni, ja niistä saan korjauksia paljon. En osaa pitää käsiä pitkinä, vaan pyöristän niitä liikaa. Tämä on ongelma lähinnä käsien toisessa asennossa. Ensimmäinen balettiopettajani ei antanut asiasta ollenkaan korjauksia, joten opin sen väärin. Väärin opittujen asioiden korjaaminen on inhottavaa. Se on niin vaikeaa.



Jalat ovatkin sitten ilmeisesti vahvin puoleni. Tänään opettaja kiinnitti huomiota erityisesti siihen, miten korkealle pääsen puolivarpailla. En pysty edes selittämään, miten hyvältä tuntuu saada kehuja aiheesta! Edellinen opettaja kehui, vaikka aihetta ei todellakaan olisi ollut. Tai sitten antoi vain olla silloinkin, kun olisi pitänyt korjata ja neuvoa. Nykyinen opettaja on vain niin hyvä. Hän ei yli- eikä aliarvioi, vaan ottaa jokaisen ryhmämme tanssijan huomioon yksilönä.

Venyvyyttä saisin kyllä kehittää melkoisesti, samoin voimaa. Tunnin loppupuolella tehdyt hyppysarjat tuntuivat todella uuvuttavilta. Samoin jalanheitot eivät kyllä nouse yhdeksääkymmentä astetta korkeammalle sivuille eivätkä eteen. Tuntuu, että yksi tunti viikossa ei riitä näiden asioiden kehittämiseen... Jos vain kotona olisi kunnolla tilaa harjoitella.

(P.S: Suokaa anteeksi, että käytän paljon netistä löytämiäni kuvia. En ole ottanut yhtään ainoaa julkaisemisen arvoista kuvaa viimeaikoina!)

maanantai 23. syyskuuta 2013

Lauantain balettitunti

Viime lauantain balettitunti oli jälleen i-ha-na. Viimeksi tunnilla oli sijainen, joka oli todella mukava, mutta tällä kertaa oikea opettaja oli paikalla. Hän on myöskin aivan i-ha-na. Hän on pirteä, hän osaa selittää liikkeet niin, että minäkin ne ymmärrän, ja pehmeästi korjaa ja neuvoo, jos teen väärin. Häneltä saa myös kehuja silloin, kun niille on aihetta.


Tunti alkoi reverencella, kuten viimeksikin. Se oli hiukan erilainen kuin sijaisen ohjaamana, mutta se meni hyvin. Siitä siirryimme tangolle, jossa teimme hiukan lämmittelyjä, sekä plie-, tendu-, jete-, ja rond de jambe-sarjat, jotka olivat tuttuja viime kerralta. Uutena opettelimme grand battement- ja fondue-sarjat, jotka olivat todella haastavia. Opettaja sai kaiken näyttämään niin kevyeltä ja helpolta, mutta todellisuus oli kaikkea muuta kuin kevyttä ja helppoa. Olisinpa edes vähän notkeampi ja vahvempi.
Tangolta siirryimme keskilattialle, ja harjoittelimme valssia, jota alustavasti kokeilimme viimeksi. Se sujui hyvin, kädet ovat heikoin puoleni, mutta onneksi tämä valssi oli niin yksinkertainen, että sain kädetkin sulavasti mukaan. Viimeiseksi tanssimme lyhyen adagion, joka oli todella mukava tanssia, mutta siinä oli vaikeitakin kohtia. Siinä puolitoista tuntia vierähtikin! Vielä nyt maanantainakin tunnen, että lihakset kävivät lauantaina läpi melkoisen rääkin. Tänään illalla on onneksi luvassa 45 minuuttia venyttelyä, vieläpä lämmitetyssä jumppasalissa!




Alan pikkuhiljaa valmistautumaan töihin lähtöön! Tänään oli (näin ohimennen mainiten) synteesikurssin koe. Tuntui, että koe meni hyvin, vaikken yhteen kysymykseen osannut vastata yhtään mitään... kummallista, koska olen kyllä tehnyt synteesin jota kysymys koski, mutta kaikki työvaiheet lipuivat mielestä sitä mukaa kun niihin yritin tarttua! Kokeet saamme jo huomenna takaisin, katsotaanpa miten kävi. :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Balettitunnille, viimeinkin!

Tästä tytöstä saattoi tulla lauantaina maailman onnellisin tyttö. Sattui nimittäin niin, että kansalaisopiston aikuisten jatkobalettiryhmässä oli vielä tilaa, joten pääsin mukaan niille tanssitunneille! Hintakin oli varsin huokea, siis sopiva opiskelijalle. Oi onnea!

Tunnilla oli todella mukavaa (ja toisaalta todella epämukavaa). Meitä oli monen ikäisiä, ja eri tasoisia. Olin etukäteen peloissani siitä, että kaikki muut olisivat paljon parempia ja itse vain nolaisin itseni siellä tunneilla! Muut olivat ehtineet käydä jo kaksi kertaa tunnilla, mutta sain uusista sarjoista mukavasti kiinni. Niissä oli haastetta, pidin siitä. 

Meillä on pieni ryhmä, ja todella nautin siitä, kun sain korjauksia ja huomautuksia tekniikkaani liittyen. Monien korjauksien jälkeen sain myös palkitsevan hetken; opettaja kehui keskivartaloni hyvää tukea! Ilmeisesti kotitreeni ei ole mennyt ihan hukkaan. Pohkeet ja pakarat jäivät huutamaan hoosiannaa, ja piruettiharjoitusten jälkeen oli vielä illalla paha olo. Silti olen varma, että aivan leijuin ulos salista tunnin jälkeen. Puolitoista tuntia taivaassa, joka lauantai. Elämä on ihaninta. 

torstai 5. syyskuuta 2013

Vähän tanssia ja paljon muuta

Kotitreeni baletin suhteen jatkuu! Nyt viime päivinä olen kiinnittänyt huomiota erityisesti käsiin, hartioihin ja korsettiin. Olkapäät tahtovat yleensä hirmu helposti nousta korviin harjoitellessa ja tanssiessa, joten niihin täytyy kiinnittää huomiota.
Olen myös venytellyt, ja minusta tuntuu, että kehitystä on tapahtunut. Taivun ihan pian spagaattiin, jos vain jatkan harjoittelua! Tämä on minulle henkilökohtainen voitto, koska minua on pienestä pitäen kutsuttu rautakangeksi, enkä yhtään ihmettele; erityisesti pohkeet ja takareidet ovat minulle ongelma.
Aukikiertoakin olen saanut parannettua, mutta selän notkeuden suhteen täytyy tehdä kovasti töitä. Pitää vain olla varovainen, sillä keväällä sain selkään noidannuolen ja kävelin ainakin viikon kuin 100-vuotias mummeli. Huvittavinta koko jutussa oli kyllä se, että noidannuoleen johtanut tapahtuma sattui melko varmasti balettitunnilla!


Leikkasin taas etutukkaa lyhyemmäksi. Se kasvaa ihan liian nopeasti! Onneksi minulla on otsatukan leikkuusta vuosien kokemusta, alkaa sekin homma siis sujua jo aika rutiinilla. :D Mietin, että hiukset pitäisi taas värjätä tummemmiksi. En jostain syystä saa koskaan sellaista viileää tumman ruskeaa sävyä tähän kuontaloon, mutta aion vielä yrittää!

Koulusta voisin kirjoittaa sen verran, että tämä synteesikurssi on ollut tähän mennessä todella mielenkiintoinen. Nautin laboratoriossa työskentelystä, varsinkin kun siihen työskentelyyn on saanut ihan uuden otteen tämän kurssin aikana. Koululla kävi myös bioanalyytikko-opiskelijoita kertomassa heidän alastaan. Ala on melko mielenkiintoisen oloinen, ehkä minusta tuleekin isona bioanalyytikko!

perjantai 30. elokuuta 2013

Balleriinaunelmia

En muista ensimmäistä kertaa, kun näin balleriinan. Olin kuitenkin varmasti aika pieni, koska jo esikouluikäisenä haaveilin baletista. Satuin vain asumaan kaupungissa (tai kuntahan se silloin oli), jossa harrastusmahdollisuudet olivat jalkapallo, jääkiekko, sähly, kuoro, jazztanssi, naisvoimistelijat ja pianon soitto. Ei siis balettia (eikä viulun soittoakaan!) minulle.

Nyt aikuisiällä, kun minulla on enemmän mahdollisuuksia, baletista on tullut minulle lähes pakkomielle. Haluan oppia tanssimaan. En enää havittele sitä pinkkiä tutu-unelmaa, josta pienenä haaveilin, vaan haluan oppia tanssimaan omaksi ilokseni, ja haluan tanssia hyvin. Haluan tanssia kauniisti.

Pitkän aikaa sana baletti toi mieleen vain ja ainoastaan sen loistokkuuden. Balleriinat tanssivat keveästi kuin keijuprinsessat lavalla tylliunelmissaan, prinssien ja hoviväen ympäröimänä. Kimallusta, hohdokkuutta.




Nyt olen nähnyt baletin toisen puolen, joka jää kaiken tuon loiston varjoon. Sen puolen, jossa baletti on kovaa työtä. Sen puolen, jota ei haluta näyttää yleisölle. Jostain syystä tämä varjoisa puoli kiehtoo minua enemmän.




Minusta on ihanaa katsoa balleriinojen harjoittelevan ja tekevän virheitä rumissa veluurihuppareissaan ja eriparisissa säärystimissään. Siinä on sitä taikaa, jostain syystä.

Siellä, missä kävin ennen balettitunneilla, ei ollut niin väliä, millaisiin vaatteisiin sonnustautuneena tanssitunnille saapui. Saavuin silti aina valkoisissa trikoissa, valkoiset harjoitustossut jalassa, musta leotardi päälläni. Siellä, minne olen ehkä menossa, on varmasti paljon tarkempi pukukoodi. Olisi pitänyt edellisessä paikassa ottaa ilo irti ja ilmaantua tunneille siinä rumassa sinapinvärisessä pitkähihaisessa bolerossa, hikihousuissa ja eriparisissa säärystimissä. Ehkä minäkin olisin voinut olla osa sitä taikaa, 75 minuuttia kerrallaan. ♥

tiistai 27. elokuuta 2013

Tuplapiruetteja

Tänään meidän luokkaan oli tarkoitus tulla joitain kuvaajia, joiden piti kuvata jonkinlainen video meistä. Haha, en itsekään kyllä tiedä tarkalleen mistä on kysymys, ilmeisesti esittelyvideo laboratorioalasta yläasteen oppilaille. Olin laittanut kivat vaatteetkin, mutta loppujen lopuksi saimme tiedon, että aikataulumuutosten vuoksi ovat tulossa sittenkin vasta ensi viikolla. Laitan kuvan asusta tänne, ettei se menisi ihan harakoille.


Syystä tai toisesta, en oikein koskaan onnistu kuvissa silloin, kun joku muu on kameran takana. En tiedä edes itse, mikä kuvakulma on minulle kaikkein imartelevin, ja millaisissa asennoissa vartaloni näyttää parhaalta. En hallitse kasvojeni ilmeitä ollenkaan, ja se on ongelma paitsi kuvissa, myös tanssiessa... näytän aina siltä kuin irvistelisin, vaikka oikeasti vain yritän oikein tosissani.


Tanssista puheen ollen, tänään onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään ihan oikean, tasapainoisen, sulavan tuplapiruetin! Kylläkin ihan vain pehmeillä tossuilla, mutta silti. Olo on kuin voittajalla, uskomatonta! Ehkäpä joskus opinkin tanssimaan, ken tietää.


Kuvissa ovat ensimmäiset omat kärkitossuni, jotka hankin viime talvena. Minulla ei ole tosiaan ollut muunlaisia tossuja, mutta tuntuu siltä, että nuo Grishkon Maya-tossut ovat todella hyvät. Niin hyvät, etten edes halua muunlaisia tossuja. Ne näyttävät kauniilta jalassa, tuntuvat hyvältä jalassa, ovat yksinkertaisesti ihanat. En ole ehtinyt tanssia niillä kovinkaan paljoa, siksi ne ovatkin vielä niin siistin näköiset. Tuo super soft pohja vain mietityttää, mitenhän kauan se kestää käytössä? Seuraavissa tossuissa pitänee olla hieman kovempi pohja.

Taidan vielä harjoitella niitä piruetteja. Minä opin vielä, katsokaa vain!

maanantai 26. elokuuta 2013

When life hands you lemons...

Välillä tuntuu, että elämällä ei ole muuta annettavaa kuin sitruunoita sitruunoiden perään.

En ole vieläkään ilmoittautunut syksyn balettitunneille, enkä ole ihan varma ovatko tunnit jo alkaneet. Eikä siinä vielä kaikki, näillä näkymin en varmaankaan edes voi ilmoittautua... onpa surkeaa olla opiskelija, ja vieläpä niin vanha ettei enää kehtaa pyytää sellaisia summia vanhemmiltakaan. Ei kai auta muu, kuin katsoa miten käy. Ja jos en mene balettiin nyt, niin menen sitten keväällä.






 
Tuossapa muutamia kuvia päivän lookista. Olen mahdottoman laiska laittamaan kampauksia, joten "keksin" oivan keinon: teen kiharat illalla, ja käytän aamulla hiuksiin vain kuivashampoota ja harjaan ne. Oikea laiskan tytön pelastus! Ehkä voisin yrittää aamuisin laittaa jonkinlaista lettikampaustakin... jos vain malttaisin nousta ajoissa.

Ja lisää niitä sitruunoita. Nuo alimman kuvan housut ovat juuri ne housut, jotka minun oli tarkoitus palauttaa, koska ne eivät mahtuneet päälleni. Arvatkaapa vain, muistinko palauttaa niitä ajoissa? Jep, en muistanut. Eipä sitten ollut muuta mahdollisuutta kuin survoutua niihin, ja sain kuin sainkin napin ja vetoketjun kiinni kun vedin vatsaa oikein kovasti sisään. Toivottavasti venyvät käytössä, vaikka eivät nuo ole kamalan näköiset, jos vain pitää löysää paitaa päällä.

Eli postauksen opetus? Jos saat elämältä sitruunoita, syö ne.

 

 Loppuun vielä kuva Optimuksesta, ihan vain koska se on niin söpö. ♥


perjantai 9. elokuuta 2013

Otsatukka teki paluun

Siinä sitä taas mentiin. Olin yrittänyt kasvattaa otsatukkaa pois jo ainakin lähemmäs puoli vuotta, mutta tänään meni hermo. En jaksa laittaa etuhiuksia kiinni joka päivä, varsinkin kun tavallisesti vain vedän sen pinneillä ylös. Nyt etutukka oli juuri sen mittainen, että se ei yllä korvien taakse, eikä myöskään pysy nätisti sivussa edes muotoilutuotteiden avulla, joten se sai luvan lähteä. Tiedän, että tulen katumaan tätä suuresti sitten, kun ne pitäisi tanssitunteja varten laittaa kiinni, mutta minkäs teet!



Tyttöystävältä tuli sellaista palautetta, että näytän kuulemma ykkösluokkalaiselta. :D Nyt jos ihan oikeasti mietin asiaa, minulla taisi olla ihan samanlainen tukka ekaluokan koulukuvassa! Voi ei.
Ajattelisin silti, että otsahiukset sopivat minulle.

Sitten, vähän muita kuulumisia. Kummityttöni aloittaa ensi viikolla ekaluokan, ja sen kunniaksi ostin hänelle kännykän lahjaksi! Voin myös ylpeänä todeta, että hän aloittaa myös syksyllä ensimmäistä kertaa balettitunnit! On se jo iso tyttö.

Edellisessä postauksessa mainitsin, että tilasin uudet housut! Oikeastaan tilasin kahdet, joista toiset istuvat täydellisesti, ja toiset eivät mene edes kiinni. Ne pitänee siis palauttaa! En aio edes vaihtaa isompaan kokoon, koska housujen väri oli kyllä kaukana siitä miltä se kuvassa näytti. Olen silti tyytyväinen niihin sopiviin, koska kaikki farkut jotka omistan, ovat liian isoja. Ei siksi että olisin laihtunut tai mitään, minulla on vain paha tapa ostaa liian isoja housuja!

Keskiviikkona tosiaan alkoi minullakin koulu, oli oikeastaan ihan mukava palata koulun penkille taas. Heti ensimmäisessä jaksossa aloitamme orgaanisen kemian synteeseillä! Siitä on vähän sekalaisia tuntemuksia - toisaalta hei, synteesejä! Jännittävää! Ja sitten toisaalta, yh, orgaanista kemiaa. Koko ikäni olen luullut että olen teoriaihminen, mutta todellisuus taitaa olla, että olen ihan oikeasti enemmän käytännön puoleen. Viimevuonna orgaanisen kemian kurssi meni vähän niin ja näin, koska se oli puhtaasti pelkkää teoriaa. Jospa tämä synteesikurssi onnistuisi vähän paremmin.


tiistai 6. elokuuta 2013

Uusia tulokkaita

Kesäloma on vierähtänyt ihan liian nopeasti, huomenna odottaa paluu koulun penkille! Koulun alkuun liittyy kuitenkin kaikki uusi ja ihana, kuten uudet kengät jotka ostin viime viikolla, ja uudet housut jotka odottavat tällä hetkellä paketissa Ärrällä. Eikä siinä vielä kaikki!


Tämmöinen kaveri meillä nykyään asustaa! Ei ole kylläkään oma koira, vaan kämppisten pikkuinen :) Suloinen kuin mikä!


Toinen uutukainen olikin sitten arkisempi asia, iPad mini ja sille pinkki smart cover. Hyödyllinen väline esimerkiksi koulussa, koska teemme aika paljon nettiin tehtäviä, kuten viimevuoden spektrometrian kurssin työpäiväkirja joka tehtiin blogimuotoon!


 
Nämäkin kukat olivat ilmestyneet takuulla yhdessä yössä koiranulkoilutusreitin varrelle. Tai sitten en vain ole aiemmin huomannut niitä...

Nyt taidan lähteä hakemaan sen paketin sieltä Ärrältä, jospa ne tilaamani housut olisi sopivan kokoiset!



torstai 1. elokuuta 2013

Pulmallinen baletti

Tänään olen taas yksin kotona harjoitellut vähän tanssimista. Venyttelystä olen pitänyt taukoa muutaman päivän, ja se näkyy heti! En ole koskaan ollut venyvää sorttia, ja olenkin aina ollut kateellinen siskolleni. Hänelle notkeus ei ole ongelma! Toinen ongelma on se, että olen auttamattoman kömpelö! Yksinkertaisetkin liikkeet takkuavat, ihan kuin omistaisin kaksi vasenta jalkaa. Tasapainosta en aio edes mainita. Toisaalta koen, että voimaa vaativat liikkeet, kuten hypyt, ovat vahvuuteni.

Jostain syystä olen aina ajatellut, etten voi mennä tanssitunneille, koska en osaa tanssia. Vähän niinkuin ihmiset, jotka hoitavat jalkansa kotona, ennen kuin viitsivät mennä hoidattamaan ne kosmetologilla.
Koen tanssitunnit ehkä jopa hieman ahdistaviksi. Mitä opettaja ajattelee? Entä mitä muut oppilaat ajattelevat? Olenko kaikista huonoin? Niin, voi minua. Aina ei tarvitsisi olla niin kilpailunhaluinen. Tästä ajatusmallista on päästävä, ja siksi aion rohkeasti ilmoittautua syksyllä alkaville tunneille. Onneksi en joudu tunneille yksin, vaan tyttöystäväni tulee myös. Hän on harrastanut balettia jo pidemmän aikaa, mutta piti siitä taukoa muutaman vuoden, kunnes jälleen aloitti yhdessä kanssani vasta-alkajien ryhmässä.

Tulevalta lukukaudelta toivon edistystä. Edellinen opettaja, vaikka mukava olikin, keskittyi lähinnä niiden taitavimpien oppilaiden kehitykseen. Tunsin oloni aika toivottomaksi räpeltäjäksi, jota ei edes kannata ohjata tai neuvoa.
Tavoitteeni on notkistua ja vahvistua, sekä parantaa tasapainoani ja yleiskuntoani. Sulokkuus saa(ttaa) tulla myöhemmin.

Katsotaan, miten käy!

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tylsistyttää

Kesälomaa on enää viikko jäljellä. Tuntuu, etten keksi mitään tekemistä. Tai keksisin varmaankin, mutta saatan olla liian mukavuudenhaluinen...
Haluaisin lähteä ulos ottamaan kuvia. Kävin tyttöystäväni kanssa lenkillä ja löysimme läheisestä puistosta ihanan metsäpolun, jossa voisi ottaa hienoja kuvia. Toisaalta en tiedä, onko 22-vuotias liian vanha tuollaisiin hömpötyksiin. Niin, ikäkriisi painaa päälle! Täytin viime viikolla kaksikymmentäkaksi, ja olen aika varma että näytän nyt jotenkin erilaiselta. Aikuisemmalta. Vielä kesän alussa en meinannut päästä elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa nimeltä Evil Dead, koska en ottanut henkkareita mukaan, ja myyjä epäili, etten ole vielä täyttänyt kahdeksaatoista. Nyt jos menisin elokuviin, ei kukaan kysyisi papereita. Sellaista se kai on, kun vanhenee.

 
 Synttärikakkua pari päivää ennen oikeaa syntymäpäivää! Rakastan vadelmia ja suklaata!

Varsinaisena syntymäpäivänä kävimme Huviretkessä syömässä. Minä söin kanaa, vuohenjuustoa ja ristikkoperunoita... 


...ystäväni söi vuohenjuustosalaatin...


 ...ja tyttöystäväni päätyi fish & chipseihin!


 Satuin olemaan töissä koko illan tuolloin syntymäpäivänäni, ja työnantajani tarjosi kakkua!


 Töissä söin myös punaista currya ja lohta sekä katkarapuja. Punainen curry on jostain syystä muodostunut ehdottomaksi suosikiksi.


Illalla taivas oli ihanan hempeän värinen. Onneksi tuolloin oli ihana, lämmin sää... säät ovat taas viilenneet ja taivas on harmaa ja tylsä.



Sitten saapui onnen päivä! Kimppakämppään muuttaessamme minä ja tyttöystäväni annoimme kissamme Ayun hänen äidilleen, niin että kun muutamme pois, saamme Ayun sitten takaisin. Pari päivää sitten kisu tuli meille hoitoon pariksi viikoksi! On mukavaa, kun Ayu on taas valtaamassa puolet sängystä. Tulee ikävä, kun sen pitää taas mennä.


Mahdollisesti maailman söpöin kissa.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Karvaisia kavereita

On mukavaa olla taas kotona. Olin nimittäin perjantaista maanantaihin lemmikkivahtina! Hoidin siis kahta koiraa ja kahta kissaa asiakkaan kotona, kun hän oli perheineen reissussa. Haluaisin niin kovasti laittaa tänne kuvia noista suloisista karvapalleroista, mutta koska kyseessä eivät ole omat lemmikkini, jätän väliin.



Tässä kuitenkin kuva eräästä toisesta karvaisesta kaverista, joka tuli lenkillä vastaan! Olen kotoisin pohjoisesta, ja siellä ei juuri siilejä näy... tämä taisi olla toinen tai kolmas kerta kun näin ihan oikean siilin, joten se oli ihmetyksen aihe sekä koirille, että minulle. :D On hauskaa, kun vielä päälle parikymppisenä riittää aiheita ihmettelyyn.


Lauantaina töissä työnantajani tarjosi minulle jonkinlaista Thaimaalaista jälkiruokaa! Nimestä tai aineksista en oikein päässyt selvyyteen, mutta ainakin tuo valkoinen raaste tuossa päällä on kookosta. Itsessään tuo jälkiruoka oli kuin hyytelöä, josta oli leikattu tuollaisia vinoneliön muotoisia paloja, ja se maistui melko miedolle ja makealle. Erotin maussa kuitenkin jotain hieman mausteista, mutta en vain tiedä mikä mauste oli kyseessä! Toimii hyvin tulisen ruoan jälkeen :)


Kävin tyttöystäväni kanssa ajelulla myöhään illalla. Syksy saapuu pikkuhiljaa, illat alkaa hämärtyä. Vaikka kesästä pidänkin, en sure syksyn saapumista, sillä syksy on aina ollut minusta kaikkein ihanin vuodenaika. Pidän siitä, kun ilma on vähän kirpeä ja viileä. Pidän siitä, miltä syksy tuoksuu. Pidän siitä, että yöllä on pimeä, koska silloin on helpompi nukkua. On ihanaa, kun koulu ja harrastukset alkavat taas. On ihanaa, kun voi lähteä ulos villapaita päällä. Voi käyttää taas kaulahuivia. Luonto on ihanan värinen, eikä ötököitä ole nimeksikään. Ja tietenkin, syksy on myös uusien kenkien ja farkkujen aikaa (ainakin toivottavasti) !

Tänään siivoan, saatan pestä ehkä pyykkiäkin. Yritän ainakin venytellä ja harjoitella piruetteja. Piruetit ovat minulle haastavia, koska minulle tulee pyörimisesta todella helposti huono olo, ja sen lisäksi minulla on äärettömän huono tasapaino. Ei auta, harjoitella täytyy jos mielii mestariksi. Venyttelykin on oikeastaan synonyymi sanalle "kidutus", mutta en ole koskaan nähnyt ainuttakaan kankeaa balleriinaa. Siksi myös minun pitää kehittää venyvyyttä, vaikka en ammattilainen olekaan, enkä myöskään sellaiseksi halua. Haluan vain oppia tanssimaan. Luulen, että se toisi sulavuutta ja eleganssia tähän kömpelöön olemukseeni :D

 Illalla menen tyttöystäväni kanssa yhteisten kavereiden luokse yöksi, mutta siitä lisää sitten myöhemmin! Ilta kuluu varmasti hyvän ruoan ja hauskojen pelien merkeissä, parhaassa mahdollisessa seurassa tietenkin. ♥

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Ei teehetki, vaan teepäivä

Voihan sitä näinkin käyttää kauniin kesäpäivän. Toisaalta, onko muuta vaihtoehtoa jos pääasiallisena ravinnonlähteenä toimii tee ja kurkkupastillit? En ihan oikeasti sairastu käytännössä koskaan, joten miksi, miksi ihmeessä nyt? Kai se on se, mitä saa kun nukkuu ikkunat auki.

Toisaalta, ihan hyvä näin. En varmaan muuten olisi saanut edes aloitettua tätä blogia. Perustin tämän blogin jo keväällä, ja siitä lähtien olen yrittänyt kerätä rohkeutta aloittaa tänne kirjoittamisen. En ole siinä kovin hyvä. Jos totta puhutaan, niin en varmaankaan edes pidä kirjoittamisesta kovinkaan paljoa! Mutta, rakastan muistoja, ja vaikka kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa, hauskat sutkaukset unohtaa jos niitä ei kirjoita jonnekin. Yhdeksännellä luokalla kuljetin luokkaretkellä mukanani vihkoa, johon kirjoitin heti kaikki hauskat jutut. Nykyäänkin, jos satun tuota vihkoa selaamaan, muistan aika tarkasti jopa ne tilanteet, joissa joku sanoi jotakin hassua. Ehkä siksi koen kirjoittamisen tärkeänä, vaikka se ei mukavaa olekaan.

Tylsistyttää vain makoilla. Greyn Anatomian toinen kausi menossa (tämä sarja ei vanhene varmaankaan ikinä!) ja Gleen kolmas kausi takana. Kenen muun mielestä koko kausi loppui ihan väärin? Tulen aina näissäkin vähän jälkijunassa, koska en jotenkin osaa seurata TV-sarjoja silloin kun ne tulee telkkarista. Ostan TV-sarjat aina DVD-boxeina, sitten joskus kunhan kerkeää.

Olen taas katsellut balettivideoita ja tekisi niin kovin mieleni tanssia. Ei sillä, että osaisin, mutta en ole tainnut koskaan kuulla ihmisestä, joka olisi oppinut yhtään mitään tekemättä yhtään mitään! Taidan silti ottaa ihan rennosti nyt, koska olisi typerää rasittaa kehoa nyt kun elimistö tarvitsee kaiken ylimääräisen energian ihan johonkin muuhun. Täällä on kämppiksillä ollut vaikka mitä keuhkokuumetta ja keuhkoputken tulehdusta, ja kaikkein vähiten tällä hetkellä haluan maata kolme viikkoa aloillani. Taidan siis pitäytyä niissä videoissa!

Toisaalta peiton alle käpertyminen teekupposen ja Vadelmavenepakolaisen kanssa ei kuulosta myöskään hassummalta. :)